Virkkaava ekaluokkalainen

Jouluna joulupukki toi ekaluokkalaiselle oman moppilangan ja ison koukun. Paketteja aukova Pöttistä kikatutti: "Äiti minkä takia mulle tuli lankaa, onkohan tää äiti oikeesti sulle?" Tunnen kuitenkin joulupukin niin hyvin, että satun tietämään että paketti oli todellakin Pöttikselle. Tytöt nimittäin aina toisinaan haluavat harjoitella kanssani kässäilyä, joten kyllähän seitsemänvuotiaana on jo ihan korkea aika omistaa oma lanka.

Harjoittelua emme kuitenkaan jouluna ehtineet aloittaa, eikä ihan sen jälkeenkään. Tilaisuus koitti viimein lauantaina, kun Pöttis yhtäkkiä kysyi että saisiko hänkin virkata. Neuvoin hieman ja jatkoin oman mattoni virkkaamista. Ja niin se oppi! Ihan tosta noin vaan! Toki sormivirkkausta hän oli harrastanut ennenkin, joten varmaan perusoppi siitä kuinka lankaa pitää vetää silmukan läpi, oli jäänyt joskus takaraivoon elämään.

Pidin tällaista tosi paksua lankaa hyvänä harjoittelulankana, mutta nyt kun kokeilin itse, niin ihan liian jäyhäähän se on. Ehkä joku tosi paksu villalanka olisi ollut parempi. Mutta kyllä näinkin sujui, muutamien tuskankyynelten siivittämänä. Virkkausta jatkui kokonaisen Putous-jakson ajan ja se jatkui oma-aloitteisesti seuraavana aamuna. Seuraavana aamuna hän myöskin osasi jo ihan itse, eikä kysellyt neuvoja. On se vaan taitava. Muutama vinksahtanut ja löysä silmukkakaan ei ole menoa haitannut, vaan pinnasta on tullut hauskan elävä.

Ensimmäinen työ tulee olemaan laukku, mutta tästä kerästä riittää vaikka mihin! Olen itse asiassa vähän kade ja taidan hakea itsellenikin pari kerää. Iso kassi olis kyllä kiva.