Lapsi ei ole ympäristöasia vaan ihminen

Äitienpäivän aikaan monet julkaisut jakoivat sankaritarinoita erilaisista äideistä. Kommentointi juttujen alla on ollut ilahduttavan kannustavaa ja positiivista, mutta löysin myös poikkeuksen. Esiin oli nostettu muuan nainen, jolla oli liki kaksikymmentä lasta ja sata lastenlasta. Ihmisten kommetit olivat ala-arvoisia. Esiin vedettiin paitsi kaikki mahdolliset uskontokortit, myös maapallon liikakansoittuminen ja sen myötä tuhoutuminen.

Kirjoitin aikaisemmin kuinka lasten hankinta, tahaton tai tahallinen lapsettomuus, perhekoko ja perhemuoto ovat yksityisaisoita, joista voi toki keskustella, mutta jotka ovat kuitenkin jokaisen oma asia. Toisen henkilön lapset eivät saisi olla samanlainen keskustelunaihe kuin vaikkapa koiran tai auton hankinta, sillä siinä keskustellaan toisista ihmisistä. Tuntuu että tämä niin monilta harmillisen usein unohtuu. Aika harvoin kukaan vakavissaan keskustelee esimerkiksi mien ystäviensä tai sukulaistensa tarpeesta elää ja olla olemassa, mutta jostain syystä pienistä lapsista näin saa puhua. Miksi? Lapsi on ihmisyksilö siinä missä sinä ja minäkin. Lisäksi jokainen meistä on ollut joskus lapsi. Lapset eivät ole mikään pysyvä, aikuisille alisteinen ihmisryhmä, vaan lapsuus on vaihe jokaisen ihmisen elämässä.

Lasten hankinta (eli saanti) ei siis koskaan ole asia, jota tulisi joutua pohtimaan ympäristönäkökulmasta. Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve lisääntyä ja oman lapsen kaipuu ei saa olla asia, josta tulisi joutua potemaan syyllisyyttä. Kaikilla tarve ei esiinny kovin vahvana, eikä sitä välttämättä tule ollenkaan. Ja se on oikein hyvä juttu myös. Ei kuitenkaan kenenkään toisen valintaa parempi. Ei lapsettomuutta voi nostaa jalustalle omana ympäristötekona. Ympäristöteot tulee omassa elämässä tehdä muilla osa-alueilla.

Lasten hankkimatta jättämistä perustellaan sillä, että väestö räjähtää muutenkin käsiin. Niin räjähtää. Kuitenkin on aivan selvästi nähtävissä, kuinka syntyvyys on ehdottomasti alhaisinta kaikkein hyvinvoivimmissa ja rikkaimmissa valtioissa. Siksi keinot väestönkasvuun eivät löydy rikkaiden maiden perhekokoa rajoittamalla. Nämä keinot löytyvät tukemalla ja kouluttamalla kaikkein köyhimpien maiden asukkaita, etenkin naisia. En usko, että maailmasta löytyy niin paljon ihmisiä, jotka oikeasti haaveilevat valtavista lapsikatraista, että väestömme räjähtäisi käteen jos ihan jokaisella maailman ihmisellä olisi vapaus valita oma lapsilukunsa. Pyrkikäämme siis toisten syyllistämisen sijaan ensisijaisesti siihen.