Retkellä Suomessa: Herra Hakkaraisen talo

Nyt on kyllä niin uupunut olo, että mietin kirjoittavani tästä reissusta vasta kun aika on kullannut muistot. Vaan höpöhöpö, kivaahan meillä oli oikeasti, vaikka oonkin huomannut että nää reissut muuttuu itse asiassa vuosi vuodelta vaikeammiksi, eikä helpommiksi kuten voisi olettaa kun lapset kasvaa. Mutta hei - nyt negatiivisuus nurkkaan, retkeily on aina kivaa! Näin juhannuksen alla retki suuntasi Sastamalan Vammalassa sijaitsevaan Herra Hakkaraisen taloon, joka on lapsille suunnattu elämyksellinen näyttelytalo. Näyttelyt perustuvat Mauri Kunnaksen kirjoihin ja suurin osa niistä on rakennettu niin, että huoneissa pääsee leikkimään ja eläytymään kirjojen maailmaan. Vaikka tämä ei ollut meidän ensimmäinen reissu, sitä odotettiin yhtä paljon kuin edellisiäkin!

Kävimme Herra Hakkaraisen talossa noin viidettä kertaa. Meiltä on Vammalaan suunnilleen sama matka kuin Tampereelle, joten siellä tulee pyörähdettyä asioilla aikalailla siinä missä Tampereellakin. Jokaisen hakkaraisvierailun yhteydessä teen myös pienen pyörähdyksen vieressä olevalle lähetystorille, josta on ostettu esimerkiksi meidän ihana vanha Tikkakosken ompelukone. Löytöjä tein tälläkin kertaa, niistä vähän tuonnempana! Kävimme myös ensimmäistä kertaa vilkaisemassa Vammalan keskustassa sijaitsevaa kaunista Tyrvään kirkkoa. Me ollaan käyty tsekkaamassa Sastamalassa sijaitsevat Marian ja Olavin kirkot moneen kertaan, mutta jostain syystä tätä Tyrvään kirkkoa ei olla käyty koskaan katsomassa lähempää. Tälläkään kertaa emme menneet kirkkoon sisälle saakka, mutta kiersimme hautoja katselemassa kun odotimme Herra Hakkaraisen talon aukeamista. Lapset viihtyvät hautaismailla tosi hyvin.

Nöpö odotti tätä retkeä lapsesta eniten ja hänen painostuksestaan tänne lähdettiinkin. Puuski taas on käynyt Herra Hakkaraisen talossa viimeksi aika pienenä, sillä ainakin viime kesän reissulla hän jäi mummun kanssa kotiin. Tästä syystä tyyppiä jännitti tosi paljon ja hän oli hieman ylivireessä koko ajan. Itse Herra Hakkarainen oli lapsen mielestä niin jännittävä, että jouduin ottamaan syliin. Herra Hakkarainen käy kolme kertaa päivässä tervehtimässä lapsia ja joka kerta jokainen on päässyt halutessaan vuorollaan halaamaan Hakkaraista ja poseeraamaan kuvissa. Hakkarainen myös hienosti kävi kummallakin kierroksella vilkuttelemassa hieman etäämmältä meidän Puuskille, kun huomasi että tämä pelkää.

Retkipäivällemme torstaille oli luvattu sadetta, joten pelkäsin ettei me päästäisi ulkona olevalle autopihalle lainkaan. Kun vielä perillä ei satanut, hoputin lapsia leikkimään autopihalla ennen sadetta. No, ei sieltä mitään sadetta sit tullutkaan, mutta viihdyimme joka tapauksessa ulkona kaikkein pisimmän aikaa. Autopihalla on paitsi tosi hieno liikennereitti, myös iso bussi ja poliisiasema, sekä autojen pesupaikka. Aivan täydelliset puitteet leikkiin, siis!

Rauhallisimpiin puuhiin ja aikuistenkin mieleen löytyy Herra Hakkaraisen talosta Galleria ja Puuhahuone, jossa pääsee piirtämään, lukemaan Mauri Kunnaksen kirjoja ja ihailemaan hienoja esillä olevia kirjojen kuvituksia. Tällä kertaa lapset eivät malttaneet pysähtyä lueskelemaan, mutta viimeksi luimme yhden kirjan kannesta kanteen ja piirtelimme hyvän tovin. Galleriahuoneessa oleva koirien kalevalasta tuttu luola jaksoi kuitenkin kiinnostaa tälläkin kertaa.

Liput Herra Hakkaraisen taloon ostetaan Ihanien tavaroiden kaupan kassalta. Kaupassa on iso valikoima Mauri Kunnaksen kirjoja ja paljon muutakin mukavaa. Tullessa taloon saa hyvän opastuksen talon säännöistä ja rannekkeen käteensä. Rannekkeen hinta on kesäaikaan 9€, mutta jo meidän neljän hengen seurueemme sai ryhmäalennuksella liput 8€ hintaan. Alle 2-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Aukioloajat vaihtelevat pitkin vuotta, joten ne kannattaa ennen vierailua tarkistaa täältä.

Aikaa olemme saaneet talossa vierähtämään joka kerta kolmesta neljään tuntia. Vaikka tila ei ole kovin suuri, uppoutuvat lapset nopeasti leikkeihin Koiramäen kaupassa ja avaruuden kraatereissa. Päivärannekkeella paikalta on myös mahdollista postua kesken kaiken vaikkapa syömään ja palata sitten takaisin, mutta me ollaan leikitty aina kaikki leikit putkeen. Autopihalla sijaitseva 4h-yhdistyksen ylläpitämä kahvila ravitsee sen verran, että välikahvit saa tarvittaessa juotua. Kahvila on aika kallis, mutta viimeksi kysyessäni sanoivat, että siellä saa kyllä kahvilaostosten yhteydessä syödä omiakin eväitä. Myös autopihalla on muutama pöytä, joiden ääressä syödä.

Vammalan keskusta on sen verran iso, että varmasti joku ruokapaikkakin sieltä löytyisi. Meillä on kuitenkin niin lyhyt kotimatka, että olemme suunnanneet aina kotiin syömään.

Kiitos Herra Hakkarainen! Nähdään taas!