Hyvin usein sitä tulee sokeaksi omalle kodilleen. Mulla on tapana kerätä joka paikkaan projekteja ja kasoja, jotka mun mielestä ovat projekteja ja kasoja ja puolison mielestä sotkua. Tiedän ettei hän pidä sotkusta, joten yritän aina ajoittain siivota projektejani pois. Mutta miten siivotaan sellaista, mitä ei itse näe? Vaikka pyörisin sotkututka silmillä ympäri kotia, en paikanna sotkua mistään. Näen vain asioita jotka aion hoitaa ja joiden pitää olla siinä että muistan ne. Tai asioita, joita on turha siirtää kaappiin koska tarvitsen niitä ihan pian.

Välillä olen kotiini todella tyytyväinen ja pidän kaikesta. Rumat tapetitkin ovat oikastaan ihan kivat. Kaikki on vähän rempallaan, mutta tosi kodikasta. Ja sehän on omassa kodissa tärkeintä. Että itse viihtyy. Jos itsellä on hyvä ja levollinen olo, on kaikki muu tietysti varsin toissijaista.


Mulle on aina ollut todella tärkeää, että ympärilläni on kauniita asioita. Olen mielelläni ilman jotain tarpeellista käyttötavaraa niin kauan, että löydän siitä kauniin version. En halua kotiini rumia pesusieniä, muovisia keittiökulhoja tai karmeita leluja. Samaan aikaan olen ehdottomasti kertakäyttökulttuuria vastaan. Jos minulla on jo muovinen vatkauskulho, en hankkiudu siitä eroon vain siksi että saisin ostaa uuden. Saamme myös valtavasti tavaraa lähipiiriltämme, sillä he tietävät ettemme tykkää ostella. Siksi meillä on esimerkiksi paljon anopin sisustukseen sopivia mattoja ja verhoja. Kaikkea en toki ota vastaan, mutta tingin usein tyylistä hieman, jotta minun ei tarvitsisi mennä kauppaan.



Näkökulmaa omaan kotiimme ja tärkeisiin kasoihini sain, kun kuvasimme koko kotimme läpi. Kameran läpi katsoessa sitä näkee kaiken ikään kuin ulkopuolisen silmin. Oho, tuolla on joku vaatemytty jonka voisi korjata pois, tuo seinä pitäisi maalata ja tuosta puuttuukin muuten lista. On muuten puuttunut jo kaksi vuotta. Kuvia ottaessa tuli siivottua aika monta paikkaa. Kasa, joka oli menossa saunalle. Kasa pahvinkeräykseen meneviä pahveja ja kasa liian pieniä kenkiä. Kasa, joka on tuotu saunalta jo joskus juhannuksen jälkeen ja jonka sisältö pitäisi lajitella sisälle kotiin sitten joskus kun jaksaa tai ehtii. Onko se tosiaan ollut siinä juhannuksesta asti?



Olen alkanut naamioida kasoja jonkin verran. Jätän huolettomasti suuria Marimekon paperikasseja ympäri kämppää ja tiputtelen kasoja niihin. Työntelen niitä sängyn alle ja isoon sängynpäädyssä olevaan arkkuun, jonka saimme miehen tädiltä. Ei mikään paras ratkaisu, mutta tasoittaa perhe-elämää kummasti kun siisteyttä rakastava osapuoli ei joudu jatkuvasti ahdistumaan.

Kommentit

Lähetä kommentti