Tiedättekö sen tunteen kun visioit jotakin tosi kauan, muttet saa aikaiseksi. Mulle tämä loputon meinaamisen kohde on ollut jääkaapin takainen seinä. Kun viime syksynä vanha jääkaappimme sanoi itsensä lopullisesti irti, halusin ehdottomasti meille tämän Smegin jääkaapin. Olen haaveillut siitä jotakuinkin teini-iästä asti ja kun ensimmäistä kertaa elämässäni tuli tilanne jossa uusi jääkaappi tuli hankkia, tilasimme mintunvärisen Smegin lähes empimättä.

Vaan kun täähän on aika matala kaappi ja meillä on kaikki aina vähän sinnepäin. Kuten nyt vaikkapa keittiön seinien maalaus. Kun paneeliseinä ja katto muuton yhteydessä maalattiin pikaisesti valkoiseksi, ei puoliso jaksanut siirtää isoa jenkkikaappia vaan jätti sen taustan maalaamatta. Ei se meitä oo sillee haitannut, kun se ei oo näkynyt. Ennen kun nyt!  Kun jääkaappi vaihdettiin matalaan, jäi sen taakse pilkottamaan iso siivu vaaleanruskeaa, maalaamatonta paneeliseinää.

Olis kiva sanoa että marssin maalikauppaan heti ja maalasin seinän, mutta ei sentään. Maalasin sen itse asiassa tämän viikon perjantaina. Sain nimittäin keittiöremonttia tekevältä anopilta jämämaalia, joka riitti juuri sopivasti seinän maalauksen saattamiseen loppuun! Maalattuani seinän sain lopulta kiinnitettyä seinään myös pari tutuilta hamstrattua tauluhyllyä, jotka ovat odottaneet jääkaapin vieressä lattialla kiinnittämistä seinään.

Vaikka tässä kuukausia menikin meinatessa, niin oon aivan supertyytyväinen ettei mun tarvinut tuotakaan maalia ostaa. Enää ei tarvitse yrittää peitellä jääkaapin päällä olevilla viherkasveilla ja kuoharipulloilla seinässä piilevää ruskeaa länttiä. Jääkaappinurkka on nyt siisti ja ryhdikäs ja hintaa hommalle tuli pyöreät nolla euroa. Kiitos anoppi!