Retkellä Suomessa: Koveron perinnetila

Kesä on parasta lähimatkailun aikaa! Siinä missä talvella meillä on täällä kylmää, pimeää ja hiljaista, herää kesällä koko Suomi eloon! Joka paikka on täynnä kesäkahviloita ja -ravintoloita, pihakirppiksiä, museoita, tapahtumia, huvipuistoja ja eläinpuistoja. Ja meidän perhe rakastaa niitä kaikkia! Kun yhteistä loma-aikaa on vähän, on melko mahdotonta lähteä kauas. Kannattaa kuitenkin selata oman lähiseudun tarjontaa ja tutustua siihen. Ympäriltä löytyy yllättävän paljon paikkoja, joissa pistäytyä ja viettää aikaa yhdessä ja näitä paikkoja löytyy myös syvältä maaseudulta. Usein nimittäin törmää harhaluuloon, että vain kaupungeissa tapahtuu ja maalla on aina ihan hiljaista ja autiota. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa!

Olen jo pitkään somessa mainostanut, kuinka meidän yhteinen kesäharrastus on kirkkobongailu. Aina kun jossain ollaan liikenteessä, on pakko pysähtyä tsekkaamaan paikalliset vanhat kirkot. Meillä on loppujen lopuksi säilynyt aika vähän vanhaa rakennusperinnettä ihan sellaisenaan, mutta kirkoista sitä vielä löytyy. Kirkkojen lisäksi meiltä löytyy upeita vanhoja kotiseutumuseoita ja perinnepihoja, joissa riittää valtavasti nähtävää ja tutkittavaa ihan pienillekin lapsille. Harmi vaan, että niitä mainostetaan aika vähän ja uusia kohteita on välillä tuskastuttavan vaikea löytää! Siksi lähdenkin esittelemään nyt meidän perheen lempparikohteita, joita voin suositella kyllä todella lämpimästi ihan kaikille.

Jo jokunen vuosi sitten kävimme tyttöjen kanssa Seitsemisen kansallispuiston kupeessa sijaitsevalla Koveron perinnetilalla. Tästä taitaa itse asiassa olla niin kauan, että Puuski ei ollut edes syntynyt! Haastattelemani Pöttis osasi kuitenkin kertoa, että he ovat käynneet tilalla koulusta ja se oli edelleen aika lailla entisellään. Tilalla on helppo pyörähtää samalla kun käy kansallispuistossa ja näin mekin teimme. Lähdimme alunperin käymään kansallispuistossa ja löysimme Koveron ihan sattumalta. Ja mikä löytö! Aivan upea perinnepihapiiri, jossa kaiken huipuksi laidunsi ihan oikeita suomenlampaita ja kyyttöjä. Sisäänpääsymaksuakaan ei tähän kohteeseen ole, joten täällä on helppo käydä vaikka ihan nollabudjetilla!

Koveron talossa lumosivat kauniit räsymatot, pitsiliinat ja käsin kirjotut liinavaatteet. Asuinrakennus oli saatu uskomattomalla tavalla näyttämään ihan siltä, kuin siinä asuttaisiin yhä ja elettäisiin täyttä päätä vanhaa aikaa. Tänne ei ollut museomaisesti koottu mielin määrin tavaraa katseltavaksi, vaan talossa oli ainoastaan kaikki yhden perheen elämään tarvittava tarpeisto.

Ihan parasta tilalla oli, että oikeastaan kaikkeen sai koskea! Tuvassa istui lankaa kehräämässä perinnepuvussa vanha nainen, joka kertoili meille entisajan elämästä ja eri esineiden käyttötarkoituksista. Tila on entisöity muistuttamaan mahdollisimman tarkasti vuosien 1927-1941 elämää. Täytyy kyllä sanoa, että vähän yllätyin että oltiin jopa niinkin nykyajassa! Itse olin mielessäni sijoittanut tilan ihan 1900-luvun alkuun. Lueskelu Koveron tilasta osoitti myös, että esittelyt pitäisi ilmeisesti varata etukäteen, mutta meillä kävi ilmeisen hyvä tuuri kun saimme esittelyn vaikka eksyimme paikalle sattumalta.

Allekirjoittanuttta kiinnosti tietysti eniten kaikki käsitöihin liittyvä. Kehrättyä lankaa sai ihanasti hypistellä ja kangaspuitakin kokeilla. Tilalla kehrättyä lankaa oli myös myynnissä Seitsemisen luontokeskuksessa, jossa kävimme myös syömässä. Alueella on loistavat puitteet omienkin eväiden syöntiin, mutta teimme retken niin hetken mielijohteesta, ettemme huomanneet varautua eväin.

Pihapiirin navettarakennus oli myös avoinna vieraille ja mukava tutkimuskohde lapsille. Pihan reunalla kohoavan riukaidan takana laidunsi suomenkarjaa lumoavassa maisemassa. Tilalla olevia eläimiä saivat lapset ruokkiakin, kunhan niille annettiin vain laitumen vierellä kasvavaa heinää.

Koveron tilalla järjestetään kesäisin myös tapahtumia, joista kannattaa ottaa selvää kun suunnittelee retkeä tilalle. Avoinna tila on ihan joka päivä, enkä huomannut poikkeuksia aukioloissa edes juhannuksena. Tämä on kiva juttu kaikille meille, joilla ne yhteiset vapaapäivät hyvin pitkälti usein sijoittuvat juuri juhannuksen kaltaisiin pyhiin. Tila on myös avoinna aina syyskuun loppuun asti, joten se sopii myös hyvin alkusyksyn retkikohteeksi, jos ihan joka paikkaan ei tule venyttyä kesällä.

Tässä on yksi kohde, jossa meidän on tarkoitus tänä kesänä vierailla uudelleen. Selvitin, että tilalta lähtee noin kuuden kilometrin luontopolku, jonka uskon lasten jaksavan jo tänä kesänä kävellä kunhan varaamme matkaan tarpeeksi aikaa ja evästä. Oon myös harkinnut että lähtisin lasten kanssa nelisin, vaikka yleensä otan tällaisille taipaleille miehen mukaan. Meillä kun nuo kaksi nuorinta yleensä saavat äitimäenjaksakävellä -kiukkukohtauksen samaan aikaan. Voi kuitenkin olla, nelisin tehty retki sijoittuu ensin hieman lyhyemmälle matkalle ja vasta loppukesään mennessä uskallamme siirtyä näin vaativiin matkoihin. Joka tapauksessa odotan uutta retkeä innolla!

Mikä on sun suosikkikesäkohde? Vinkkaa oma lempparisi, niin me testataan!