lauantai 21. heinäkuuta 2018

Loma


En ole mikään etelänmatkailija. Itse asiassa en jaksa käydä edes laivaristeilyllä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lomalle tulee lähteä, sillä ympärivuotinen kökkiminen oman kodin piirissä on mielelle varsin myrkyllistä. Siispä pakkasimme viime viikolla kamat ja katosimme lasten kanssa kotoa viikoksi sukuloimaan.

Olimme viikon reissussa ja mietin sinä aikana, kuinka tärkeää kotoa poistuminen on. En minä ainakaan pysty kotona ottamaan täydellisen rennosti, kun kotityöt rullaa ja sitä rataa. Rullaa ne toki reissussakin, mutta eri tavalla. Kun olet toisen kodissa ja et näe niitä samoja tekemättömiä ja keskeneräisiä asioita, joita kotoa löytyy, pystyt hengähtämään ihan eri tavalla.


Lapsetkin rentoutuvat hauskassa sukulaisympäristössä ja juoksentelevat villeinä ja vapaina ilman turhia huolia. Nukkumaanmenoajat eivät tunnu enää niin tärkeiltä ja syödäkin voi vähän mitä sattuu. Vaikka joka päivä jäätelöä mummulassa. Kivaa tekemistä löytyy joka paikasta, kun leikkipuistot, jäätelökioskit, uimarannat ja lähimetsät ovat kaikki uusia ja tutkimattomia. Kaveritkin ovat uusia ja osaavat ihan eri leikkejä kuin ne kotipuolen kaverit.

On hauskaa ja mielenkiintoista nähdä oma kotiseutu osittain ulkopuolisen silmin. Mä pidän mun kotipaikkakunnastani valtavasti ja tykkään kävellä siellä ympäriinsä. En koskaan muuttaisi takaisin, mutta toivotaan että siellä tulee aina tulevaisuudessa asumaan joku sukulainen, jotta pääsen aina halutessani vierailulle. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sillä sukulaisia vanhoissa maisemissa asuu aika liuta.


Viikon poissaolon jälkeen on myös ihanaa päästä kotiin. Ei me tätä paikkaa kokonaan vartioimatta voida jättää, joten mies oli kyllä kotona kun minä ja lapset reissasimme. Ei yksi ihminen kuitenkaan kahden töitä tee, joten kovasti oli kitkemistä ja laittamista pihassa ja järjestelemistä sisällä, kun saavuimme vihdoin takaisin kotiin.

Tai sitten se kaikki oli siellä jo lähtiessä. Omankin kodin näkee varsin uudella tavalla, kun poistuu sieltä hetkeksi. Se tekee mielelle hyvää ja virkistää. Jos vanhat rutiinit ei millään rullaa, kannattaa ottaa niihin vähän etäisyyttä. Viikon lomailun jälkeen kotonakin sujuu kaikki tosi sutjakasti ja oon saanut aivan valtavasti aikaan!


Lomareissun ei tarvitse olla kallis. Riittää että sellaiselle lähtee. Jonnekin, missä on erilaista ja rutiinitonta. Jos kotoa ei pääse irtautumaan hetkeksikään, kannattaa harkita vaikka muuttoa telttaan pihalle. Jo se antaa erilaista perspektiiviä omaan elämään. Ja taas hommat rullaa.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Satokausi



Oi vitsit, nyt se on alkanut! Nimittäin sadonkorjuu meidän pihassa. Tai siis sadonsyönti, sillä laitoimme tänäkin vuonna kasvamaan aika paljon vain sellaisia juttuja, joita voimme syödä kesäaikaan suoraan maasta. Juuri siksi tämä lämmin kesä on ollut erityisen kiva: Siinä missä esimerkiksi porkkanaa ja punajuurta ollaan normaalisti saatu vasta heinäkuun loppupuolella, on niitä nyt voitu nauttia jo heinäkuun alkupuolella! Ihanaa!

Mulle punajuuri on tullut ruuanlaitossa tutuksi aika lailla vasta kun aloin kasvattaa sitä itse. Muuten se on uponnut lähinnä etikkaliemeen säilöttynä, kuten varmaan aika monilla. Eikä siinä, pirun hyväähän se on niinkin! Punajuuri vaan kun on niin valtavan herkullista, että sillä on kyllä potentiaalia muuhunkin.

Myös lehtikaali on ollut vieras siihen saakka että sitä alkoi kasvaa meillä. Kaupasta en ole lehtikaalia koskaan ostanut, koska olen löytänyt sitä lähinnä pieninä erinä muoviin pakattuna. Nyt olen kasvattanut sitä aina jonkin verran joka kesä, lähinnä omaan käyttöön. Meidän muu perhe kun ei jostain syystä siitä niin perusta. Tosin loppukesästä olen aika keittänyt ja soseuttanut loput lehtikaalit ja pakastanut ne jääpalamuoteissa. Tätä sosetta voi sitten lisätä aina parin palan verran esimerkiksi kastikkeisiin ja hah - saada näin lapsetkin syömään edes vähän kaalia!



Nyt kun meillä kasvaa vaikka mitä, on ollut aika opetella erilaisia kesäruokia, joissa hyödyntää oman kasvimaan kasvatteja. Ruuanlaitto ei tunnetusti ole mikään meikäläisen vahvuus, mutta itse kasvatettujen ja kerättyjen herkkujen hyödyntäminen tekee siitä tosi mielenkiintoista. On tosi kiva kehitellä samoista ainaksista mahdollisimman erilaisia ruokia ja yrittää venyttää kaupassakäyntiväliä niin pitkäksi kuin mahdollista. Se omavaraisuudessa juuri on parasta: Kun tykkää touhata ulkona ja inhoaa ruokakauppoja, on itse kasvattaminen todella luonteva ratkaisu!



Mulla on tässä nyt tarjoilla tällainen mitä söin tänään -henkinen kattaus. En tiiä voiko näitä nyt ihan resepteiksi sanoa, mutta ainakin vinkiksi siitä, mihin niitä itse kasvatettuja ruokia voi nyt vaikkapa esimerkiksi käyttää! Mulla itsellä ainakin on ollut kova opetteleminen näiden kanssa, kun tykkään tosi yksinkertaisesta ruuanlaitosta ja mulle ihan käypää ruokaa on kaikki, millä lähtee nälkä. Esimerkiksi juurekset eivät kuitenkaan ole ihan näin helppoja, sillä niiden kypsentäminen eri tavoin vaatii välillä vähän paneutumusta. Mutta ihan hyvin on mennyt ja kaiken oon syönyt, mitä oon kokeillut! Viimeisimmät kokeilut ovat nämä tässä.


Punajuuri-mozzarellapaistos

Puolikas makkara
1 punasipuli
1 pkt mozzarellaa
4 pientä punajuurta
2 pientä porkkanaa
1,5dl tomaattimurskaa
Iso kourallinen lehtikaalia
hieman mustapippuria ja suolaa
rypsiöljyä

Kuullota öljyssä sipuli ja lisää sen jälkeen kuutioitu makkara ja paista sitä hieman. Makkara ei ole mitenkään pakollinen jollet välitä lihasta, mutta meillä oli sattunut jäämään muun perheen ruokailusta yli makkarakuutioita, joten heitin nekin sekaan makua antamaan.

Lisää joukkoon siivuiksi leikattu porkkana ja punajuuri, sekä silputtu lehtikaali. Paista hetki. Kaada päälle tomaattimurska, lisää mausteet ja anna hautua niin kauan että punajuuret ja porkkanat ovat pehmenneet. Voit myös lisätä tilkan vettä tai muuta nestettä, jos siltä tuntuu. Kun koko sotku on hautunut tarpeeksi, lisää mozzarella paloina ja odota kunnes se sulaa joukkoon. Itse söin tätä - ylläri - uusien perunoiden kanssa, mutta en yllättyisi jos kuulisin, että tämä sotku maistuisi sellaisenaankin tai vaikkapa keitetyn ohran kanssa!



Jäinen vadelmasmoothie

2dl vadelmaa
kourallinen puna- ja/tai mustaherukkaa
kaksi jäistä banaania
jäisiä mansikoita
loraus maitoa tai mehua oman maun mukaan

Surauta koko sotku yhteen. Mukaan voi lorauttaa myös maitoa, mehua tai jogurttia. Meillä yleensä syödään jogurttia litran purkeista ja ne purkin jämät saa helposti hyötykäyttöön lorauttamalla mehua tai maitoa purkkiin ja ravistamalla loput irti.

Banaania oli alkukesästä todella usein eräässä kaupassa superhalvalla, joten ostin aikamoisen läjän niitä pakkaseen. Voin kyllä vinkata, että kannattaa pakastaessa kuoria! Olen kyllä ennen yksittäisiä banaaneja pakastaessani kuorinut ne aina, mutta nyt kun ostin viisi kiloa kerralla, työnsin ne vaan pakkaseen. Virhe! Jäätyneen banaanin kuoriminen on yhtä helvettiä.

Mitä sun pihalla kasvaa ja mitä ootte itse kokkailleet? Kovasti kiinnostaa etenkin kaikki mahdollisimman simppelit jutut, joita näin kesäkuumalla ei tarvitse seistä hämmentelemässä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018



Kesäloma ja ihanat hellesäät! Nyt on aivan erityisen hyvä sauma siis nauttia elämästä. Paitsi tänä aamuna. Tänä aamuna heräsin paitsi kuumuuteen, myös siihen että päälläni tapeltiin. Siis ihan kirjaimellisesti tapeltiin. Nöpö ja Puuski olivat ilmeisesti heränneet suunnilleen samoihin aikoihin ja päättäneet kömpiä äiskän viereen. Ja ilmeisesti halusivat kumpikin maata samalla puolella äiskää. Lopputuloksena oli nyrkkitappelu ja äiskän herääminen siihen, että joku potkaisee niskaan. Oonkin monesti miettinyt, että mää pärjäisin varmaan tappelussa tosi hyvin. Niin paljon tulee otettua yllättäviä iskuja vastaan ympäri vuorokauden, että mikään ei tunnu enää missään.

Kun painiseuraan liittyi vielä Pöttis, päätin nousta ylös ja mennä keittelemään puuroa. Keitin puuron, tyhjensin tiskikoneen, pesin keittiön lattialistat(?!?), tarjoilin puuron ja siivosin jäljet. Lapset ryntäsivät ulos ja painelivat uima-altaaseen pulikoimaan. Täydellinen hetki hörppiä aamukahvit ja lukea hieman kirjaa, jonka lainasin jo yli viikko sitten kesälomalukemiseksi. Silloin päätin, että tämän hitto vie ehdin lukea kesälomalla, toisin kuin sen kirjan jonka ostin viime kesänä. Siinä olen edelleen sivulla 56.


Kahvikuppi kädessä hipsin makkariin hakemaan kirjaa, kun huomasin että sänky on edelleen petaamatta. Lähdin niin kiireesti aamuisen nyrkkitappelun alta, että unohtui koko homma. Petasin sängyn, sillä pussilakanat on ehdottomasti suojattava salaa sänkyyn hyppivältä koiralta, jolla on terävät kynnet. Mun korjattavien pussilakanoiden pinoon ei mahdu enää yhtäkään. Nekin pitäisi muuten paikata, pitäisköhän sittenkin tehdä se, eikä lukea kirjaa?

Hipsin kodinhoitohuoneeseen vilkaisemaan niitä muita lakanoita. Pelkästään puhdasta, viikattavaa pyykkiä on viisi koneellista. Siirsin ne eilen kahteen kivannäköiseen metallisaaviin, jotka sain miehen tädiltä. Nyt ne eivät ole enää niin kivoja, sillä pursuavat yli minkä kerkeävät. Pitäiskö sittenkin viikata ensin pyykit? Kodinhoitohuoneen ikkunasta on helppo samalla vahtia uivia lapsiakin. Tosin... hetkinen, mikä toi on?

Potassa on pissa. Lapsi on alkanut käydä niin oma-aloitteisesti pesukoneen vieressä olevalla potalla, etten enää nykyään huomaa koko toimitusta. Löydän vain täyden potan säännöllisesti. Tyhjennän sen ja huomaan pottaa huuhdellessani, että pesukoneessa on jotain. Puhtaat, märät pyykit. Taisinkin pestä ne muuten eilen ja unohtaa ripustaa. Ehkä teen kuitenkin sen ensin? Pyykkinarultakin on ihan hyvä vahtia niitä lapsia, jotka tosin eivät enää ui vaan riitelevät uima-altaan vieressä. Ehkä en sittenkään mene näkyville pyykkinarulle, etten joudu selvittelemään välejä.



Kipaisen hakemaan (jäähtynyttä) kahviani ja vilkaisen samalla koriin, jossa keskeneräinen villapaita odottaa jatkajaa. Aloitin sen viikko sitten ennen lomareissua ja en malta odottaa, että pääsisin jatkamaan. Milloinkohan senkin aika on? Ei ainakaan tänään kun on noita hommia ja sitä kirjaakin pitäisi lukea.

Yksi lapsista juoksee sisään vettävaluvana ja kertoo, että toinen lapsi roiskii hänen päälleen vettä. Aloitan loputtoman tehtävien töiden listan kuivaamalla lattian. Ehkä pitäisikin seuraavaksi tyhjentää uima-allas ja laittaa lapset kitkemään kasvimaata? Eikös ennenvanhaankin tehty niin?

Jostain syystä muistan yhtäkkiä lausahduksen, joka tuli vastaan selatessani loputonta somevirtaa. En muista kuka sen jakoi, Kiti Kokkonen kenties?

"You can do anything, but not everything."

Totta! Otan pyykin koneesta, mutta jätän ne märkänä kassissa eteiseen. Lämmitän kahvin, patistan lapset takaisin uimaan ja haen kirjan.


Kotityöt pitää tehdä, se on selvä. Niitä kannattaa tehdä päivittäin, jotta ne eivät kasaantuisi. Sekin on selvä. Mutta yhtä paljon saa, ja pitää tehdä kaikkea ihanaa. Neuloa ja lukea kirjaa. Sekin on aika selvä, mutta unohtuu usein pyykinviikkauskiireiden alle. Ja niiden paineiden. Mietin usein mitä kaikkea pitäisi tehdä, vaikken halua.

Pitäisi keksiä lapsille syksyksi ehkä joku harrastus, kun ne ei harrasta mitään ja kaikkien muiden lapset harrastaa. Pitäisi viedä ne uimaan kun kaikki muutkin on helteillä rannalla. En mä rannoista tykkää, mutta pitäisi kun kaikki muutkin. Pitäisi kohta käydä mustikassa ja pitäisi pestä ikkunat. Pitäisi siivota lasten vaatekaapit taas ja keittiön astiakaapit. Pitäisi tosi paljon.

Mutta kaikkea ei pysty, eikä tarvitse. Asioita saa ja pitääkin tehdä vuorotellen. Joku asia tehdään nyt ja joku toinen asia odottaa. Ja kaikki muu odottaa, sillä minä luen kirjaa.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Inspiraatiotiistai 23


Mulle kävi tässä viime viikolla kovin hullusti. Lähdin viikoksi reissuun ja unohdin kaulakorun kotiin! Hassua, kuinka valtavan paniikin kaulakoruttomuus saikaan aikaan. Tuntui että etsin koko ajan kaulalta jotakin, mitä ei ollut. 

Ennen en käyttänyt koruja lainkaan, mutta nykyään tuntuu vaikealta poistua kotoa ilman kaulakorua. Viikon pärjäsin ilman ihan hyvin, mutta täytyy myöntää että kävin vähän hypistelemässä uusia, josko olisin ostanut reissukorun. En kuitenkaan ostanut, sillä olen kranttu enkä tykkää ostaa turhaa. Mulla onkin vain kaksi kaulakorua, joita käytän vuorotellen.

On kuitenkin valtavasti kauniita koruja joita useinkin katselen ja haaveilen. Ehkäpä siis ostan joskus jopa kolmannen! Listasin tällä viikolla osan kauneimmista. Ihanaa tiistaita! Muista nauttia lämmöstä!








tiistai 10. heinäkuuta 2018

Inspiraatiotiistai 22


Ai vitsit kuulkaas, me ollaan niin lomalla, eli meidän iskällä! Musta on aivan loistavaa, ettei yleensä tarvitse kuin poistua kotoa niin ne typerät ja tylsät rutiinit katoaa. Lapset viihtyy ilman alinomaista viihdyttämistä ja itsekin osaa ottaa tosi rennosti kun joka paikka ei muistuta asioista, joita pitäis. Tavallinen tiistaikin on aivan huippupäivä, kun sen voi aloittaa rennosti kahvia litkien ja sitten vaikka vähän takapihan metsässä kävellen ja mummulassa eilen poimittuja mansikoita syöden.

Vaikka en mää pelkästään aio metsässä kävellä, nimittäin valikoin tämän rentoiluviikon tarkkaan. Nyt on nimittäin käsillä täällämain  kesän onnellisimmat päivät, eli Kaustinen Folk Music Festival. Joka päivä on siis luvassa myös aurinkoista festaritunnelmaa yhdellä kesän pisimmistä festareista. Nää juhlat nimittäin kestää koko viikon! Eilen kävimme lasten kanssa jo vähän festarialueen lastenteltassa tanssahtelemassa ja tänään jatkuu. Näissä aurinkoisissa ja rytmikkäissä tunnelmissa on myös inspiraatiotiistai koottu. Ihanaa tiistaita!


Silitysmerkki: Pony People

Tarjotin: Bombotti


Muistivihko: Hay

Laukku: Forget-Me-Not