Kesäloma ja ihanat hellesäät! Nyt on aivan erityisen hyvä sauma siis nauttia elämästä. Paitsi tänä aamuna. Tänä aamuna heräsin paitsi kuumuuteen, myös siihen että päälläni tapeltiin. Siis ihan kirjaimellisesti tapeltiin. Nöpö ja Puuski olivat ilmeisesti heränneet suunnilleen samoihin aikoihin ja päättäneet kömpiä äiskän viereen. Ja ilmeisesti halusivat kumpikin maata samalla puolella äiskää. Lopputuloksena oli nyrkkitappelu ja äiskän herääminen siihen, että joku potkaisee niskaan. Oonkin monesti miettinyt, että mää pärjäisin varmaan tappelussa tosi hyvin. Niin paljon tulee otettua yllättäviä iskuja vastaan ympäri vuorokauden, että mikään ei tunnu enää missään.

Kun painiseuraan liittyi vielä Pöttis, päätin nousta ylös ja mennä keittelemään puuroa. Keitin puuron, tyhjensin tiskikoneen, pesin keittiön lattialistat(?!?), tarjoilin puuron ja siivosin jäljet. Lapset ryntäsivät ulos ja painelivat uima-altaaseen pulikoimaan. Täydellinen hetki hörppiä aamukahvit ja lukea hieman kirjaa, jonka lainasin jo yli viikko sitten kesälomalukemiseksi. Silloin päätin, että tämän hitto vie ehdin lukea kesälomalla, toisin kuin sen kirjan jonka ostin viime kesänä. Siinä olen edelleen sivulla 56.

Kahvikuppi kädessä hipsin makkariin hakemaan kirjaa, kun huomasin että sänky on edelleen petaamatta. Lähdin niin kiireesti aamuisen nyrkkitappelun alta, että unohtui koko homma. Petasin sängyn, sillä pussilakanat on ehdottomasti suojattava salaa sänkyyn hyppivältä koiralta, jolla on terävät kynnet. Mun korjattavien pussilakanoiden pinoon ei mahdu enää yhtäkään. Nekin pitäisi muuten paikata, pitäisköhän sittenkin tehdä se, eikä lukea kirjaa?

Hipsin kodinhoitohuoneeseen vilkaisemaan niitä muita lakanoita. Pelkästään puhdasta, viikattavaa pyykkiä on viisi koneellista. Siirsin ne eilen kahteen kivannäköiseen metallisaaviin, jotka sain miehen tädiltä. Nyt ne eivät ole enää niin kivoja, sillä pursuavat yli minkä kerkeävät. Pitäiskö sittenkin viikata ensin pyykit? Kodinhoitohuoneen ikkunasta on helppo samalla vahtia uivia lapsiakin. Tosin... hetkinen, mikä toi on?

Potassa on pissa. Lapsi on alkanut käydä niin oma-aloitteisesti pesukoneen vieressä olevalla potalla, etten enää nykyään huomaa koko toimitusta. Löydän vain täyden potan säännöllisesti. Tyhjennän sen ja huomaan pottaa huuhdellessani, että pesukoneessa on jotain. Puhtaat, märät pyykit. Taisinkin pestä ne muuten eilen ja unohtaa ripustaa. Ehkä teen kuitenkin sen ensin? Pyykkinarultakin on ihan hyvä vahtia niitä lapsia, jotka tosin eivät enää ui vaan riitelevät uima-altaan vieressä. Ehkä en sittenkään mene näkyville pyykkinarulle, etten joudu selvittelemään välejä.

Kipaisen hakemaan (jäähtynyttä) kahviani ja vilkaisen samalla koriin, jossa keskeneräinen villapaita odottaa jatkajaa. Aloitin sen viikko sitten ennen lomareissua ja en malta odottaa, että pääsisin jatkamaan. Milloinkohan senkin aika on? Ei ainakaan tänään kun on noita hommia ja sitä kirjaakin pitäisi lukea.

Yksi lapsista juoksee sisään vettävaluvana ja kertoo, että toinen lapsi roiskii hänen päälleen vettä. Aloitan loputtoman tehtävien töiden listan kuivaamalla lattian. Ehkä pitäisikin seuraavaksi tyhjentää uima-allas ja laittaa lapset kitkemään kasvimaata? Eikös ennenvanhaankin tehty niin?

Jostain syystä muistan yhtäkkiä lausahduksen, joka tuli vastaan selatessani loputonta somevirtaa. En muista kuka sen jakoi, Kiti Kokkonen kenties?

"You can do anything, but not everything."

Totta! Otan pyykin koneesta, mutta jätän ne märkänä kassissa eteiseen. Lämmitän kahvin, patistan lapset takaisin uimaan ja haen kirjan.

Kotityöt pitää tehdä, se on selvä. Niitä kannattaa tehdä päivittäin, jotta ne eivät kasaantuisi. Sekin on selvä. Mutta yhtä paljon saa, ja pitää tehdä kaikkea ihanaa. Neuloa ja lukea kirjaa. Sekin on aika selvä, mutta unohtuu usein pyykinviikkauskiireiden alle. Ja niiden paineiden. Mietin usein mitä kaikkea pitäisi tehdä, vaikken halua.

Pitäisi keksiä lapsille syksyksi ehkä joku harrastus, kun ne ei harrasta mitään ja kaikkien muiden lapset harrastaa. Pitäisi viedä ne uimaan kun kaikki muutkin on helteillä rannalla. En mä rannoista tykkää, mutta pitäisi kun kaikki muutkin. Pitäisi kohta käydä mustikassa ja pitäisi pestä ikkunat. Pitäisi siivota lasten vaatekaapit taas ja keittiön astiakaapit. Pitäisi tosi paljon.

Mutta kaikkea ei pysty, eikä tarvitse. Asioita saa ja pitääkin tehdä vuorotellen. Joku asia tehdään nyt ja joku toinen asia odottaa. Ja kaikki muu odottaa, sillä minä luen kirjaa.