Perunannosto

Voi vitsit, vihdoinkin täällä päästiin maistamaan omaa perunaa! Mä olen odottanut tätä tosi paljon ja ollut koko perunankasvatusprosessin ajan todella innoissani asiasta (kuten aika moni on varmaan huomannut, hehe). Aikaisemmin me ei olla perunaa kasvatettu, sillä olemme asuneet aina vuokralla ja tässä nykyisessä pihassa meni jokunen vuosi, ennen kun saimme puita raivattua perunamaan tieltä. Vaan tänä vuonnapa saatiin vihdoin omat perunat maahan!

Istutimme timot toukokuun alussa. Alkuun musta tuntui tuskastuttavan hitaalta odottaa että ne alkaisivat puskea mullasta esiin ja pari viikkoa siinä menikin. Vaan sitten kun ne alkoi kasvaa, niin ne kanssa sitten kasvoi! Vauhdilla! Istutin perunamaan reunalle myös sipulia ja hernettä, mutta ne hautautuivat perunanvarsien alle aika pian.

Mies on meistä se joka aina opiskelee kaikkia uusia juttuja huolella (minä vaan teen!) ja hän oli selvittänyt, että perunoita voi alkaa nostaa kun ne ovat pari päivää kukkineet. Kesäkuun viimeisenä päivänä hipsin perunamaan reunalle ihan illasta ja nostin ja keitin heti ekat. Ai vitsit kuinka vaaleita, puhtaita ja kuorettomia perunoita meillä kasvaakaan. Ihan erilaisia kuin kaupan multaiset, koneellisesti nostetut. Tosi hyviä nekin on, mutta jotain äärimmäisen hienoa ja kutkuttavaa siinä vaan on, että perunaa saa omalta pihalta. Musta on lisäksi ihanaa ajatella, että nyt ei tarvitse enää käydä niin tiuhaan kaupassa, kun lounaaksi voi napsia perunoita vaikka joka päivä!

Perunamaan vieressä olevassa laatikossa kasvava sekalainen seurakuntakin on alkanut tuottaa satoa. Laatikossa kasvavat sulassa sovussa mansikka, tomaatti ja chili. Mansikkaa haluaisin meille useamman rivin laittaa, mutta täksi kesäksi hankimme vain yhden pienen pensaan, kun lapset niin kovasti toivoivat. Siihenkin näyttää olevan tulossa useampia marjoja.

Tomaattikin vaikuttaa todella satoisalta. Ensin pelkäsin että se nuutuu kun toimme sen ihanan lämpöisestä kasvihuoneesta kotiin avomaalle, mutta pelko on ollut aivan turha. Uutta tomaattia ilmestyy oksille jatkuvasti. Lajiketta en enää muista, mutta joku kirsikkatomaatti on kyseessä. Myyjän suosituksesta päädyimme siihen, sillä lapset halusivat pienen ja makean tomaatin. Edullisia olivat taimet, sillä kaksi sai alle kympillä. Ensi kesänä aion kuitenkin yrittää kasvattaa ihan itse simenestä.

Kasvimaalla kukoistavat jo salaatit ja tilli. Nihkeän alun jälkeen porkkanakin alkaa näyttää varsin satoisalta. Niitä päästään maistelemaan hieman tuonnempana. Perunaa syödään nyt lähes päivittäin mun lempilisukkeen tonnikalan kanssa. Meillä lapsena syötiin aina perunaa ja tonnikalaa ja omatkin lapset rakastavat sitä yli kaiken. Joku päivä pitäisi koittaa pyörähtää myös ongelle, josko kalatkin saisi omasta takaa.