Räsytakki

Tätä takkia on neulottu kuulkaas kauan ja hartaudella! Sain joskus viime kesän lopulla idean, että käytänpäs kaikki murto-osan värikkäistä jämllangoista ja neulon niistä yhden Kässänopen painajaisen. Vaikka teen neuleita tosi paljon, niin homma rajoittuu yleensä lähinnä asusteisiin. Vaan tällä ohjeella tää on jo neljäs lasten villatakki! Hyvä ohje, siis.

Koot päättyvät 110cm takkiin, mikä on sääli kun meidän tytöt on jo molemmat yli 120-senttisiä. Onneksi ohje on kuitenkin niin yksinkertainen, että siitä sai ihan vaan silmukoita ja puikkokokoa vähän muuttamalla varsin helposti isomman. Takki on neulottu 8-vuotiaalle Pöttikselle, mutta kuviin suostui kuusivuotias Nöpö. Ihan sopiva se on hännellekin, mitä nyt vähän käännettiin hihoja.

Nämä langat ovat pääosin villaa ja erilaisia villasekoitteita, mutta hieman akryylilankaa ja puuvillaakin on mukana. Ihan helposti tämä ei taida olla pestävissä, mutta ei se mitään. Olen aikaisemmin tehnyt yhden kokomustan ja yhden oranssin seiskaveikasta ja niihin tein ohjeen mukaisesti nappilistan ja hupun. Tässä nappeja ei ole ollenkaan, sillä tytöt tykkäävät joka tapauksessa pitää villatakkejaan auki.

Huppua en tehnyt, sillä se on niin hitsin epäkäytännöllinen! Tällaisia neulejuttuja kun on tarkoitus pitää viileämmillä säillä, eikä huppua ole helppo sulloa takin alle. Pelkästään villatakki ei taas mun mielestä oikein viileillä ilmoilla mene (mitä nyt tietty kesällä), sillä niistä tuppaa menemään pieninkin tuulenvire läpi. Jonkinlaista ulkokäyttöä ajatellen tein kerran myös harmaasta villalangasta saman takin liivimallisena. Siihen tein myös taskut ja tupsun huppuun. Se on ehdottomasti näistä hienoin, mutta lasten inhokki tylsän värin ja kutittavan langan vuoksi.

Takin saunoista tuli yllättävän siistit, vaikka niihin oli todella vaikea löytää sopiva lanka niin, että se ei riitelisi raitojen värien kanssa. Loppujen lopuksi sain ommeltua saiman niin piiloon, ettei saumalankaa juurikaan näy. Täydellistä! Osa päätellyistä langanpäistä sen sijaan jäi väkisinkin näkyviin, vaikka parhaani mukaan päättelin ne jäämään reunanauhan alle.

Ihanan samettinauhan ostin joskus jonkun ompelukaupan loppuunmyynnistä. Taisi olla hintaa enää murto-osa alkuperäisestä, joten ostin kaiken jäljelläolevan. En malttanut olla ompelematta sitä kiinni Lankamaailmasta ostetulla kultaisella efektilangalla, vaikka muovinen lanka oli hankalaa ommella ja se on varmasti käytössä hieman karhea.

Ihanaa, että saatiin takki ajoissa valmiiksi syksyä varten! Tämä on yksi niistä mun ikuisuusprojekteista, jotka mun on pitänyt saattaa loppuun saadakseni hieman lisätilaa käsityövarastoihin. Seuraava keskeneräinen projekti odotteleekin jo. Ehkä niitä on kohta niin paljon valmiina, että voin ostaa hyvällä omallatunnolla vähän lisää lankaa.