Välipäivämöllötys

Joulu on jo iloisesti takanapäin, vaan ei tässä perheessä! Koska lasten hoitopaikka on vuoden viimeisen viikon suljettuna, tarvitsi jomman kumman vanhemmista lomailla välipäivinä. Koska minulla on vuorotyö, saatoin uhrautua. Ja tässä sitä yhä ollaan - joululomalla!

Odotin välipäiviltä paljon. Leffaa, paljon käsitöitä, ruokaa ja ulkoilua lasten kanssa. Todellisuus iskikin sitten vähän toisin. Kävi nimittäin niin, että joulupäivänä Puuski oksensi mummulassa. Alkuun ajattelimme että lapsi on kenties syönyt liikaa, sillä hänellä on tapana niin mummulassa tehdä. Lapsi siistittiin ja päälle löytyi puhdas, isin vanha tonttupuku jota mummu oli pari päivää aikaisemmin käyttänyt valokuvissa koiran tonttupukuna. Joo ei, meillä ei tietenkään ollut varavaatteita.

Oksennustapaus ei jäänyt ainutkertaiseksi, sillä kun saavuimme kotiin, homma jatkui. Olimme juuri asettuneet puolison kanssa sohvalle viinit laseissa katsomaan leffaa, kun makkarista alkoi kuulua kakomista. Lapsi oli oksentanut sänkyynsä. Siirsin viinilasin syrjään ja otin Puuskin kainaloon katsomaan leffaa kanssamme. Loppuillan aikana hän oksensi kahdesti päällemme sohvalle ja kerran nukkumaan siirtyessä sänkyyn. Seuraava päivä meni pyykkiä pestessä.

Päivän terveenä olon jälkeen jäimme kotiin kaksin. Tyttäret lähtivät omalle isälleen pariksi päiväksi ja mies meni töihin. Oksensimme Puuskin kanssa taas, tällä kertaa kumpikin. Olo oli järkyttävä ja päivä meni sohvalla Onnelin ja Annelin parissa. Loppuillasta lapsi oli parempi, mutta minulle iski järkyttävä päänsärky. Kiskoin nappia napin perään ja kävelin ympyrää itkien. Olin jo lähdössä ensiapuun, kun lopulta helpotti.

Tänään kumpikaan ei ole oksentanut ja kaikki on hyvin. Mies on taas töissä ja tytöt tulevat illalla kotiin. Aiomme mennä ulos, laskea joulupukin tuomalla pulkalla ja rakentaa lumihevosen. Wish us luck.