Ikuisuussukat


Tiedättekö sen tunteen, kun tulee ehkä lupailtua vähän liikoja?

Marraskuussa työkaveri kertoi haluavansa polvimittaiset kirjoneulesukat ja kysyi josko voisin tilauksesta ne tehdä. Olin tietysti ihan että tottakai, oon tehnyt paljon tilaussukkia ja tosi hienoja sellaisia! Haha, fail. Älkää koskaan menkö sanomaan noin. Totuus nimittän kyllä on, että olen kyllä tehnyt paljon tilaussukkia ja varsin hienoja sellaisia. Mutta jotenkin jännästi siinä käy niin, että kun sen menee ääneen sanomaan ja asettaa itselleen jonkinlaiset paineet ja odotukset, niin ei saa aikaiseksi mitään. ei yhtään mitään.


Työkaveri toi langat ja sovittiin että käytän niitä ja lisäksi kotoa löytyviä jämiä. Normaalisti tällainen projekti olis tosi kiva, mutta nyt on jotenkin tökkinyt ja pahasti. Olen aloittanut ja purkanut sukkia kolme kertaa ja vasta nyt sain ensimmäistä kertaa kokonaisen varren valmiiksi. Mutta ei se mitään, valmis varsi on kuitenkin valmis varsi ja olen tosi tyytyväinen että sain vihdoinkin jotain valmista, jee!


Vähän jänskättää, kuinka tämä sopii saajalleen. Mulla on nimittäin sellainen kutina että kaikesta säätämisestä huolimatta tein liian pienen ja edessä on neljännen sukan aloitus. Mutta murehditaan sitä myöhemmin, just nyt keskityn olemaan onnellinen siitä että projekti etenee. 

Kommentit