Kun lapsi haluaa kaupasta kaiken - vai haluaako?

Lasten kanssa kaupassa käyminen. Ah, niin vaikeaa, hermostuttavaa, väsyttävää ja painostavaa. Lapsen kanssa ei sovi mennä kauppaan väärään aikaan. Väsyneenä lapsi ei jaksa, talvella sille tulee toppahaalarissa kuuma ja nälkäisenä sitä kiukuttaa. Sitten on vielä se, että kun se lapsi haluaa sieltä kaupasta aina jotain. Vai haluaako?

Olin eräänä päivänä ruokakaupassa, kun korviini osui erään lapsen ja isoäidin keskustelu:

"Mummu katso, tuolla on karkkihylly!"

"Joo mutta ei me niitä nyt oteta."

"Katso siellä on tommonen iso mansikka!"

"Joo mutta me ei oteta nyt mitään herkkuja, sulla on viikonloppuna karkkipäivä vasta, eikä äiti tykkää jos me nyt otetaan karkkia."

Siis hetkinen, kelataas nyt vähän. Näitä keskusteluja kuulee nimittäin kaupassa todella usein. Lapsi on luonnostaan utelias ja kiinnostunut ympäristöstään. Lapsia kaupassa kiinnostavia asioita ovat kivat herkut ja lelut, sekä yleensä kaupan omat mainokset. Sellaiset lapsille kivat jutut. Meidän esikoinen esimerkiksi tykkää aivan valtavasti mammuttimarkkinoista. Hän haluaa mennä katsomaan kaupassa mammuttien lisäksi myös leluja, ihailee karkkia ja pysähtyy aina lehtihyllylle. Häntä kiinnostaa leivät ja juustot joita emme osta kotiin, koska ne ovat erilaisa. Lasten koko maailma pyörii oman kodin ympärillä ja kaikki siitä poikkeava on usein varsin lumoavaa.

Siksi lapsi esittelee näkemiään asioita kaupassa. Kun lapsi kertoo nähneensä karkkihyllyn, hän varmasti myös joskus haluaa karkkia, mutta sanoillaan hän lähinnä ilmaisee olevansa kiinnostunut karkkihyllystä, joka vetoaa häneen. Ja juuri tästä syystä mielestäni tämän kaltaisten keskustelujen tulisi jatkua kutakuinkin näin:

"Mummu katso, tuolla on karkkihylly!"

"No niinpäs onkin, siellähän on vaikka mitä herkkuja!"

"Katso siellä on tommonen iso mansikka!"

"Niinpäs onkin! Mennäänpä katsomaan."

Ei sillä, tottakai lapset myös pyytävät asioita. Mutta kokemukseni mukaan he pyytävät niitä silloin kysymyslausein. Kun kysymys on suora ja reilu, minäkin olen. Ostan pullaa kun lapsi sitä reippaasti kysyy, eikä veny ja vanu hyllyjen välissä ja kitise kuinka ei saa ikinä pullaa. Kaikilla ei myöskään ole aikaa joka kauppareissulla ihmetellä jokaista asiaa. Töistä päiväkodin kautta kauppaan kiiruhtanut haluaa jo kotiin. Ja se on ihan okei. Haluan vaan sanoa, että asioiden olettaminen ja hankalaksi tekeminen on usein aikuisen vastuulla ja aikuisen ongelma. Lapsi ei sitä aina tee.

Tarkastellaanhan kaikki siis asenteitamme joskus. Jos siitä kaupassakäynnistäkin tulisi sitten kivempaa.