Lapsineron kanssa luistelemassa

Ihanat, talviset pakkaspäivät ovat täällä. Meilläpäin on noin -10 astetta, mikä on varsin sopiva sää ulkoiluun ja siihen, että sisälläkin tarkenee. Me ollaan aika pihejä lämmittäjiä. Lisäksi näin leudolla ei tarvitse vielä huolehtia siitä, että vesivaraajan putki jäätyy. Olemme pari kertaa olleet kovilla pakkasilla ilman lämmintä vettä ja kerran todella kovilla pakkasilla hetken ilman vettä ylipäätään.

Myös luistelukausi on avattu. Koko sen pari viikkoa, minkä kotimme vieressä oleva jääkiekkokaukalo on ollut pystyssä ja jäädytettynä, ovet lapset pyytäneet päästä luistelemaan. Ensin sain ihan tavallisia pyyntöjä. Kun en ehtinyt reagoimaan niihin, sain osakseni mankumista ja vonkumista ja lopulta ihan suoria käskyjä: "Äiti, mä HALUAN luistelemaan!". On ihan ymmärrettävää kyllä, että viisi- ja kaksivuotialille tällainen päivien odottelu on työlästä. Valitettavasti meillä vaan ei ole ollut yhteisiä vapaahetkiä juurikaan, joten olen lykännyt ja lykännyt. Kun työpäivään menee matkoineen noin 11 tuntia, ei illalla seitsemältä valitettavasti kiinnosta enää lasten kanssa luistelu.

Nyt meillä on kuitenkin kaksi päivää vapaata ja lupasin luistelua tälle päivälle jo hyvissä ajoin. Ainoana ehtona oli se, että odottaisimme kunnon päivänvaloa, joten aamu kului rattoisasti lattioita pesten ja mattoja tuulettaen, kun meidän minisankarit odottelivat kiltisti, että luisteluaika koittaisi. Siis oikeasti, nää tyypit oli niin nätisti kun vähän vilautin sitä mahdollisuutta että kiukkuisena on vaikea luistella.

Puuski ei ollut luistellut koskaan, mutta on ollut jo pitkään varsin kiinnostunut tuomistani "huisteluista", eli minipienistä hokkareista. Nöpö on luistellut joka talvi vähän, mutta siis tosi vähän, koska olen surullisen laiska lähtemään vieressämme sijaitsevalle kentälle lapsen kanssa, joka pysyy pystyssä noin sekunnin. Siksi olin kuin ällikällä lyöty, kun tämä lähti liukumaan jäälle kuin vanha tekijä! Toki teknisesti vähän kömpelösti ja välillä pyllähdellen, mutta mitä sitten. Tämä lapsi osasi luistella ilman jatkuvaa opastusta ja kädestäpitelyä.

Suurimman hämmästyksen aikeutti kuitenkin hieman reilu 2,5-vuotias Puuski, joka ei ollut koskaan elämässään edes sovittanut omia luistimiaan ennen tätä. Tämä nimittäin ei halunnut alun kädestäpitelyn jälkeen mitään apua, vaan halusi luistella itse. Ja hän luisteli itse. Välillä kaatuen, mutta myös ihan itse ylös nousten. Minun poikani, alle kolmevuotias!

Kysyin Puuskilta, haluaisiko hän ryhtyä jääkiekkoilijaksi. "Joo sä voit ostaa mulle äiti mailan ja kiakon!", hän iloitsi. No tottakai ostan, pojalleni, joka osasi heti käyttää hienoja omia "huistelujaan"!

Yhden luistelukerran kokemuksella voin jakaa teille myös kolme parasta vinkkiäni pienten lasten kanssa luisteluun:

1. Tee ennen luistelureissua iso kattilallinen jotain keittoa. Sammuta levy juuri ennen kun lähdet ja jätä kansi päälle, niin soppa on todennäköisesti vielä lämmintä ja ihanan muhinutta kun palaatte. Lapsilla on nimittäin siinä vaiheessa jo pieni kiukku ja aivan hiton nälkä.

2. Villaiset kypärämyssyt ovat täydelliset kypärien alle talvella. Siis täy-del-li-set.

3. Jos kenttä on lähellä, kannattaa luistimet pukea kotona lämpimässä ja vetää lapset luistelemaan pulkalla. Kengät voi ottaa mukaan, jotta kotiin pääsee kävellenkin. Tosin me ei otettu ja hyvin malttoivat istua kyydissä vielä takaisinpäinkin, vaikka sylikkäin samassa pulkassa alkoi selvästi molemmilla jo pinna kiristyä.