Matto

Olen virkannut maton. Pitkästä aikaa sain valmiiksi yhden, koska yleensä niiden teko alkaa tökkiä siinä vaiheessa kun ne alkavat olla vähän isoja noin ohimennen virkattavaksi. Meillä kun tuo nuorimmainen puskee syliin koko ajan, joten käsitöiden tulee olla niin pieniä että niitä voi tehdä lapsi sylissä.

Lisäksi mattoa on vaikea suojata koirankarvoilta. Ja kissankarvoilta. Niitä leijailee meillä ihan joka puolella, vaikka just eilen imuroin ja pesin lattiat. Imuroin myös sohvan, mutta se nyt on meidän kodissa sama kuin pyyhkisi pölyt kämmenellä. Eli melko tehotonta. Tästä syystä sohvalla virkkaamani matto on väkisinkin tosi karvainen. Nyt se on ulkona narulla välyttäkseen lisäkarvoilta. Onneksi on pakkasta!

 

Reunan huolittelin rapuvirkkauksella, johon oon aivan rakastunut! Opin rapuvirkkauksen alunperin muistaakseni katsoessani Strömsöä ja oon siitä asti huolitellut kaikki matot ja korit näin. Rapuvirkkaus on tosi yksinkertaista ja kaunista ja sitä voi opetella vaikka tämän Kodin kuvalehden videon avulla. Oma kokemukseni rapureunoista on se, että se vetää ehkä hieman reunaa kasaan, joten viimeisellä kierroksella ennen rapureunaa kannattaa lisäillä joitakin ylimääräisiä silmukoita, jotta tämä vetäytyminen saadaan ennakoitua.

Lisäilystä silmukoista huolimatta reuna hieman veti kasaan, mutta useiden mattojen kokemuksella uskallan väittää että tämä tasaantuu kauniisti lattialle hetken käytön jälkeen. Meille kotiin tämä ei jää, joten toivotan seuraavalle omistajalleen pitkää pinnaa reunojen kanssa. Kyllä se siitä!