Pitääkö lastenhuoneen olla siisti?



Meidän tyttöjen huone on aina aivan hirvittävän, järkyttävän sotkuinen. Jos luulette että tarkoitan tämän blogitekstin kuvituskuvaa niin hah! Olette väärässä. Nykyinen huone on siinä tilassa, että sitä en voi edes kuvata. Jotenkin tuntuu että lattia, huonekalujen aluset, erilaiset nurkat ja nurkkaukset, mattojen aluset ja lasten sängyt vain imevät likaa ja tavaraa itseensä. Tyttöjen koulupöydät ovat ihan oma lukunsa. Ekaluokkalainen joskus vähän varovasti kertoi, että tykkää omasta koulupöydästään, mutta kun siinä ei voi tehdä ikinä läksyjä kun se on niin täynnä roinaa. Niinpä.

Olen yrittänyt sietää kaaosta ja kannatella sitä ajatusta, joka kertoo että leikki on luovuutta ja luovuus on usein kaaosta. Sillä luovia nämä lapset ovat. Silti toisinaan yläkertaan kapuaminen aamuisin tyttäriä herättämään on kuin pieni sisäinen kuolema. Saan hengenahdistusta jo ensimmäisestä hetkestä saakka, kun tajuan että lattia on täynnä paperisilppua, mandariininkuoria, pieniä leluja, teipinpaloja, hamahelmiä, likaisia sukkia, kirjoja, lehtiä, pehmoeläimiä ja niin edespäin. Yritä siinä nyt herättää toisia lempeänä ja pirteänä kun päässä jyskyttää lähinnä ajatukset "eikö nuo helmet takavarikoitu jo aikaa sitten" ja "mistä helvetistä tänne on tullut mandariininkuoria vaikka meillä ei edes ole mandariineja keittiössä?!"

Olen yrittänyt kaivella mieleni sopukoista jotain järkevää selitystä sille, miksi he eivät siivoa omia jälkiään koskaan. Olen luullut opettaneeni heidät siihen. Olen myös miettinyt omia siivoustottumuksiani ja tullut siihen tulokseen, että kotimme on muuten aika siisti, joten oletettavasti olen siisti ihminen.


Näin ei kuitenkaan ole. Ai vitsit kuinka katkerasti olen huomannut eron minun ja mieheni välillä meidän poikamme kautta. Keväällä kolme vuotta täyttävä Puuski on nimittäin alkanut pikkuhiljaa olla jo melko omatoiminen iltaisin. Ja yhtäkkiä olen ymmärtänyt. Olen huomannut kuinka nuorin lapsista on tullut selkeästi isäänsä. Hän kerää omat lelunsa iltaisin ja haluaa viedä asiat aina heti paikoilleen. Hän ahdistuu kun huomaa jostain löytyvän tavara joka ei ole omalla paikallaan. Hän haluaa vaihtaa likaiset ja märät vaatteet puhtaisiin ja on myös hyvin tarkka siitä mitä pukee päälleen.

Tyttäret ovat tulleet minuun. Heillä on jatkuvasti niin paljon meneillään, että he eivät ehdi laittaa tavaroita paikalleen. Tämä ei ole tietoinen valinta, vaan yksinkertaisesti asia joka tapahtuu. Tämän oivallettuani olen alkanut katsella omia jälkiäni kriittisin silmin ja kyllä, esimerkiksi työnurkkaukseni on aivan järkyttävässä kunnossa. Työpöydän hyllyjä en ole käyttänyt aikoihin, sillä ne on sullottu täyteen tavaraa. Myös tietokoneen pöytätaso muuttuu päivä päivältä ahtaammaksi, koska jätän siihen tavaraa, mutten ota koskaan mitään pois.

Eli alkukysymykseen: Pitääkö lastenhuoneen olla siisti? En tiedä, mutta meillä se ei koskaan tule ainakaan kahden vanhimman lapsen kohdalla olemaan ja asia on ehkä aika hyväksyä. Joidenkin ihmisten maailmassa ei vain yksinkertaisesti ole tilaa liialle siivoukselle ja hyvä niin. On niin paljon kaikkea muutakin.

Kommentit