Rakkautta puukorissa

Mää rakastan polttopuita. Rakastan niiden tekemistä, kantamista ja pinoamista. Rakastan talvisin takkatulen loimua ja syksyn sateissa pihasaunan lämmitystä. Rakastan myös metsiä, joista puut ovat peräisin. Hakkuiden tuoksua ja umpimetsässä tarpomista. Viimeisintä pääsin kokemaan ihan pari päivää taaksepäin, vaikka ihan umpimetsästä tuskin voi puhua kun kyseessä oli viereisen vanhan kyläkoulun pihametsikkö. Se ei kuitenkaan ole ihan mikään taisaiseksi tampattu ryteikkö. Meidän Puuski on semmoinen poika, että se haluaa aina mennä ulkona ollessaan messään. Ja kun se sinne pääsee, se ei etene askelin vaan juosten. Siellä me sitten tarvottiin, Puuski edellä ja minä ja Nöpö perässä nauttimassa metsän rauhasta. Juosten.

Näimme paljon ihmeellistä. Ison linnun, pikkulinnun, oravan ja jäniksen jäljet risteilivät pitkin metsikköä. Pidemmälle tarvottuamme löytyi myös kissan jäljet ja yhdet sellaiset jäljet, joista en ollut ihan varma. Todennäköisesti ne olivat ketun, sillä metsikön laitamilla pyörii paljon kettuja. Otin kaikista jäljistä kuvat, tai ainakin niin monista kuin ehdin ennen kun ipuhelin sanoi itsensä irti. Oikeasti, niin suosittu Pohjoismaissa ja edelleen niin huono kylmänkesto. Toisaalta mihinpä sitä omien lastensa kanssa metsässä puhelinta ihan oikeasti tarvitsee. No ei mihinkään.

Pari viikkoa sitten lapset eivät olleet kotona ollenkaan, vaan vietimme miehen kanssa kokonaisen vuorokauden kaksistaan! Tytöt olivat omalla isällään viikonlopun vietossa ja Puuski mummulassa. Me teimme polttopuita.

Meidän iskä toi mulle lainaan viime kesänä pienen halkomakoneen, jolla ollaan tehty puita pikkuhiljaa aina, kun lapset ei ole olleet kotona. Puuvarasto on hassusti sijoittunut niin että sen sisäänkäynti on aidatun pihamme ulkopuolella, joten siellä on vaikea puuhastella silloin kun pitäisi samalla katsoa mitä lapset puuhaavat. Vapailla tehdään sitten senkin edestä. Puiden halkomisessa on jotain aivan loputtoman rentouttavaa ja olen miettinyt miten synkkää mun elämä onkaan sitten kun halkomakone pitää palauttaa. Ihana isäni kuitenkin totesi vähän aikaa sitten että hän ostaa uuden koneen itselleen, tämä jääkööt meille. Rakastan sitä, että iskäni ymmärtää tämmöisten juttujen päälle. Ollaan saatu iskältä nimittäin myös moottorisaha ja tosi hyvä akkuporakone.

Meidän perheessä myös rakkaus osoitetaan polttopuin. Meillä oli sellainen ihana tapa ennen, että sanottiin tosillemme joka päivä että rakastetaan toisiamme. Mutta hah! Se on jo historiaa ja moista ei ole kumpikaan sanonut ääneen varmaan vuoteen. Kuitenkin tiedän, että minua rakastetaan kun olen aikeissa lämmittää taloa seuraavana päivänä ja illalla takan viereen ilmestyy valmiiksi täysi puukori. Sellainen, jossa on pohjalla isoja puita ja päällä pieneksi silputtuja sytykepuita. Se on rakkautta se.