Vihdoin eroon pinniksestä

Viikonloppuna se vihdoin tapahtui! Lähes kolmevuotias kuopuksemme sai vihdoinkin oman, isojen poikien sängyn. Ja ai että mää tykkään siitä! Projektia on lykännyt vain yksi asia, nimittäin se että epäilimme hieman sängyn mahtuvuutta makkariin. Se kun on pienen lapsen sängyksi aika jykevä. Puuskin pinnasänky alkoi kuitenkin jo todella vedellä viimeisiään, joten yritettävä oli. Aloitimme urakan sunnuntaiaamuna miehen kantaessa varastosta rungon osat sisälle ja minun raivatessa tilaa muutoksille. Sitten lähdin töihin ja sovimme, että jatkamme kun palaan. Illalla palatessani kaikki oli tehty. Kätevää!

Uusi sänky on hankittu alunperin eräästä ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä, mutta itse en oo sitä ostanut. Sänky on ollut veljelläni ja periytynyt sieltä Nöpölle. Velipoika on jo lukiossa, joten epäilen, että tämä kyseinen sänky on jo poistunut valikoimista. Joka tapauksessa se sopii aivan mainiosti yhteen toisen ruotsalaisen metallisänkymme kanssa. Sen taas olen ennakkoperinyt äitiltä. Ylipäätään meillä ei ostettuja huonekaluja juurikaan ole. Ainakaan uutena ostettuja. Välillä oikein pysähdyn kotona, huokaisen ja katson ympärilleni miettien, kuinka kivan näköistä meillä onkaan. Kun ottaa siis huomioon sen, että tähän kaikkeen olen haaskannut rahaa vain muutaman hassun satasen. 

Uuden sängyn viereen kasasin pienen leikkinurkan tapaisen, johon kuuluu legokori, pehmoeläimiä ja automatto. Loput lelut jäivät edelleen säilöön olkkariin. Olen ajatellut sijoittaa ne sängyn alle, mutta toistaiseksi siellä on vain romua, joka siirtyi sinne näppärästi pinniksen alta.

Oon odottanut jo pitkään kunnon romunraivausinspistä. Tuntuu että on turhaa raivata niitä ilman kunnon flowta, koska silloin vain ahdistaa ja hyviä ideoita ei synny. Mutta eiköhän se sieltä tuu! Kevät lähestyy ja paras siivousaika koittaa ihan just.