Sairasviikon viikkokatsaus

Tällä viikolla on sairasteltu oikein urakalla. Olin alkuviikosta kauhean hyvilläni, että Pöttis oli sairaana juuri lauantaista tiistaihin, sillä satuin olemaan ne päivät itsekin vapaalla. Lapsen sairastuminen työpäivinä aiheuttaa aina väkisinkin pientä stressinpoikasta takaraivossa, kun mielessä kummittelevat tekemättömät työt ja työkavereiden niiskaan kaatuva kuormitus, kun et itse ole paikalla hoitamassa osuuttasi. Vaikka eipä kukaan siitäkään nauti, että vapaapäivät on lusittava neljän seinän sisällä. Töihin en kuitenkaan ehtinyt pitkäksi aikaa, sillä päivän töissäolon jälkeen sairastui Puuski. Kuume oli pienelle lapselle tyypilliseen tapaan aika korkea. Niin korkea, että heräsin yöllä siihen että viereeni kömpinyt lapsi oli niin lämmin.

Neuvolasta rauhoiteltiin, että lapsi voi ihan hyvin jos jaksaa hieman touhuta ja jos kuume laskee lääkittäessä. En saanut kuumetta ensimmäisenä päivänä kokonaan alas, mutta lapsen kuitenkin siihen kuntoon että hän piristyi ja halusi lähteä ulos. Ihan ulos emme menneet, vaan katsoimme elokuvia ja siivoilimme sairaspäivän. Aika pitkiä uniakin Puuski nukkui, joten sain rauhassa virkkailla ja katsella olympialaisia. Nöpö vietti onnenpäiväänsä Pikkukakkosen netissä, pikkuveljen nukkuessa ja isosiskon ollessa koulussa.

Sairastelujen välissä ehdimme pistäytymään kirpparilla. Olin käynyt tässä joskus taannoin kääntymässä erään läheisen kirppiksen pihassa ihan vaan todetakseni, että sitä ei ole enää. Siksi ilo olikin suuri, kun bongasin netistä kyseisen kirpputorin olevan taas auki! Maalaiskirpppiksiltä on aika turha yrittää etsiä esimerkiksi vaatetta itselleen, mutta keräilemiäni Arabian tasseja sieltä kyllä löytyy. Ostin tällä kertaa kolme.

Lähikirppis tarkoittaa meidän puheissa kirpputoria, joka on 13 kilometrin päässä. Siellä sijaitsee meidän lähin kauppakeskittymämme, joka on itse asiassa naapurikunnan puolella. Kirkonkylälle on noin viisitoista kilometriä ja näin pimeinä talvi-iltoina mutkaista, jäistä tietä saa matkaan kulumaan puolikin tuntia jos sattuu vielä jämähtämään välillä traktorin perään. Siksi olikin aivan verrattoman mukavaa, kun torstai-iltana työpuhelua puhuen kiisin kauppaan kauhealla kiireellä, ihan vaan todetakseni ruokamarketin parkkipaikalla ettei minulla ole minkäänlaista maksuvälinettä mukanani. Ajoin takaisin kotiin, katsoin lasten kanssa hetken pikkukakkosta ja lähdin uudestaan matkaan. Koko kauppareissuhässäkkä alkoi puoli neljältä ja päättyi illalla kahdeksalta, kun vihdoin raahauduin kotiin kolmen ruokakassin kanssa.

Puuskin kuume kesti lopulta vain päivän. Pienen kuumeeseen on onneksi helpot konstit: Syli, parasetamoli, uni, mehu ja lastenohjelmaa. Se kuumeen jälkeinen päivä lienee vanhemmalle rankin, kun lasta pitäisi varmuuden vuoksi pitää vielä sisällä, mutta virtaa riittäisi jo vähän kaikkeen muuhunkin. Hyvä konsti on muuten pitää jemmassa x-määrää leluja ja kaivaa ne esiin kun lapsi kipeimmin kaipaa viihdykettä. Mikään ei piristä niin paljon kuin "uudet" lelut. Vaihtoehtoisesti hyvä sisäleikki on antaa lapsen kerrankin katsoa nappikokoelmaa/työkaluja/keittiövälineitä/pinnejä/kyllä te tiiätte. Jotain ihan sairaan siistiä. Meillä toimi tällä kertaa muutama Ikean huonekalujen mukana tullut kiristystyökalu, koko perjantaipäivän lapsi teki "hommia".

Saa nähdä mitä flunssakausi vielä tuo tullessaan. Onneksi Nöpöllä ja meillä aikuisilla on niin rautainen vastustuskyky, että ehkä tämä oli tässä.