Sananen kanasta

Omia munia? Kyllä kiitos! Olen haaveillut omista kanoista jo monta vuotta ja vihdoin viime vuoden keväällä hankimme omia kanoja. Tällaisena menneiden aikojen kaihoilijana ja ikuisena romantikkona pidän pihapiirissä käyskenteleviä kanoja todella tavoittelun arvoisena unelmana. Kun jossain vaiheessa elämääni tajusin että kanahaaveen voi oikeasti toteuttaa, olin onneni kukkuloilla. Ja voi vitsit, täytyy kyllä sanoa että kanoista on todella ollut pelkkää iloa!

Meillä on kanojen pidosta melko lyhyt kokemus, mutta tähän mennessä se on ollut oikein helppoa ja mukavaa. Tosin minunhan on helppo sanoa, sillä näin talviaikaan mieheni on ottanut tavaksi hoitaa kanat aamuisin ennen töihinlähtöä, joten en ole joutunut varsinaisesti kanoja paljoa talvella hoitamaan. Meillä mies lähtee aamulla töihin jo ennen kun heräämme ja itse taas herätessäni puen ja laitan lapset kouluun ja hoitoon ennen omaa töihinlähtöäni, joten tämä työnjako on ollut nyt toimivin.

Jos kanoihin liittyen herää kysyttävää, niin ota yhteyttä ja kysy ihmeessä! Autan tosi mielelläni. Ja pyrin kirjoittamaan kanoista säännöllisesti, niin pääsette seurailemaan kanalan elämää ympäri vuoden.

Meillä on tällä hetkellä kuusi kanaa ja kukko. Kanoja pohtiessamme olemme kierrelleet valtavasti erilaisia kotieläin- ja perinnepihoja ja tutustuneet eri rotuihin, mutta lopulta voiton vei oma kotoinen maatiaiskanamme. Maatiaiskanan etuihin kuuluu mm. sen sopeutuminen kylmiin olosuhteisiin, kaunis monipuolinen värikirjo ja kyky melko hyvällä menestyksellä hautoa munansa itse. Meillä on ollut alusta alkaen tavoitteena saada kanat myös hautomaan, jotta saisimme kasvatettua omia kukkoja syötäväksi. Munien hautomista varten on mahdollista ostaa myös hautomakone, mutta mielestäni on mielekkäämpää antaa kanan hoitaa homma ja kasvattaa poikaset itse. Se on mielekästä myös kanalle, sillä parilla meidän kanoista on aika kova hautomisvietti.

Taustatutkimusta kanojen pidosta teimme pitkään ja päädyimme lopulta rakentamaan kanalan lasten leikkimökkiin, sillä siellä on aina leikitty aika harvakseltaan. Aloitimme kanalan rakennuksen pääsiäisenä 2017 niistä materiaaleista mitä kotoa valmiiksi löytyi ja kun ne loppuivat, teimme vapun alla kertaiskun Rautiaan ja hankimme loput. Vaikka meillä oli kotona esimerkiksi sopivaa eristettä, monenlaista lautaa ja paneelia, sekä lattiaan sopiva muovimatto valmiiksi, sai kanalaan uppoamaan muutaman satasen tuosta noin vaan. Iso osa meni tosin ulkotarhan verkkoon, sillä mies halusi kanoille mahdollisimman ison tarhan. Erityiskiitos projektissa kuuluu eräille naapureillemme, jotka ystävällisesti siirsivät leikkimäkin sopivampaan paikkaan ennen eristystöiden aloitusta.

Kanalan sisustukseen kuuluvat orret, kaksi munintakoppia, sekä ruoka- ja vesikupit. Kanoilla on oltava saatavilla myös kalkkia ja soraa, sillä niillä on kivipiira jolla ne jauhavat ruokansa. Leikkimökkiin jätettiin kahdesta ikkunasta toinen ja toisen paikalle teimme kulkuaukon ulkotarhaan. Kuivikkeeksi valikoitui puru, sillä sitä on helposti saatavilla isoina paaleina maatalouskaupoista. Purua kuluu kohtalaisen vähän, sillä lämpimänä kautena kanat viettävät päivänsä ulkotarhassa tai vapaana pihalla, eivätkä sotke sisätilaa liiemmin. Talvella kanalan varustukseen kuuluu myös lämpölamppu, joka riittää meillä ainakin yksinään pitämään kanalan lämpimänä. Ihan kovimmilla pakkasilla on ollut aika rajoilla plussan puolella pysyminen, mutta näitä kovia pakkasia on tälle talvea kertynyt onneksi vain pari päivää.

Ruoaksi kanoille annamme maatalouskaupan rehua, mutta kanat syövät myös todella suuren osan kotiruuan tähteistä. Näin perheemme ruokahävikki saadaan lähestulkoon nollattua ja säästämme pitkän pennin ruokintakuluissa. Kesällä kanat nokkivat myös pihasta mielellään kaikki kotilot ja muut ötökät, sekä rikkaruohot. Kasvimaalta niitä on vähän vaikea pitää poissa, mutta muuten ne ovat oikein tervetulleita vieraita puutarhaan. Pihassa kanat pysyvät hyvin aidan ansiosta, mutta vähän niitä joutuu silti vahtia, sillä etenkin nuorikot kyllä mahtuvat hyvin aidanraosta karkaamaan tielle.

Kanat pääsisivät myös talvella ulos, mutta ne eivät halua. Tietenkään kovilla pakkasilla ei edes yritetä, mutta joskus nollan tuntumassa niille on annettu mahdollisuus. Yksi nuori kesällä kuoriutunut neitokainen kerran pyrähti lumihankeen ja palasi äkkiä takaisin, muut eivät vaivautuneet kuistia pidemmälle.

Hautomapuuhiin on tarkoitus päästää aina muutama kana keväällä tai alkukesällä. Viime kesänä kokeilimme antaa yhden kanan hautoa ja munista kuoriutui lopulta viisi tipua, joista kaksi oli kanoja ja kolme kukkoa. Kanat jäivät meille ja ne alkoivat molemmat iloksemme munia vielä ennen joulua! Kukot kasvoivat samassa porukassa muiden kanssa ja kun ne syksyllä alkoivat rähinöidä (lähinnä isäkukon kanssa, eivät vielä keskenään), teurastimme ja söimme ne. Tämäkin osoittautui yllättävän helpoksi puuhaksi, vaikka etukäteen hieman jännitin asiaa.

Mua on mietityttänyt tosi paljon tämä viime aikojen keskustelu siitä, kuinka on asetettu matkailu ja lihankulutus vastakkain. Aivan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta, mikä tuhoaa maailman. Moni tiedostava kuluttajaa puolustelee matkailuaan sillä, että syö kasvisruokaa ja lihansyöjät taas ihmettelevät  miksi lihansyönti on niin kamalaa jos ei koskaan lennä, tai jos syö lähinnä ulkomailta rahdattuja kasviksia.

Itse kuulun just siihen kastiin, joka ei koskaan tule täysin luopumaan eläinperäisestä ruuasta. Kana on siitä loistava eläin pitää, että se tuottaa munia ympäri vuoden ja muutaman kanan pito kotona vastaa lähinnä lemmikkieläinten pitoa. Uskon siis vakaasti, että meidän hyvinhoidetut kanamme elävät täyshoidossa vähintään yhtä hyvää (ja todennäköisesti parempaa) elämää kuin villit sukulaisensa, joille ei tarjoilla ruokaa ja vettä päivittäin tai suojella pedoilta ja taudeilta. Myöskään nopea lopetus turvallisissa kotioloissa ei ole mikään huono vaihtoehto verrattuna siihen, että luonnonvarainen eläin kuolee pedon hampaissa tai esimerkiksi johonkin tautiin.

Ja niitä munia, niitä tulee meidän tarpeisiin jo tällä kanamäärällä aika paljon! Kaikki reseptit otetaan siis kiitollisena vastaan.