Vohvelijuhla

Olen huomannut sellaisen ilmiön, että työviikko tuntuu ihan yhtä pitkältä, oli se sitten seitsemänpäiväinen tai kolmipäiväinen, kuten mulla nyt. Eilen kotiin raahautuessani olin ihan puhki. Mies lähti töihin kun tulin illalla kotiin ja ajattelin nukuttaa lapset meidän sänkyyn ja sitten vähän neuloa. Mutta hah! Nukahdin sänkyyn itsekin ja siirryin myöhemmin sohvalle. Vaikka kolmen pienen ihmisen kanssa nukkuminen on teoriassa ihanaa, niin kyllä siihen potkimiseen jossain vaiheessa kyllästyy.

Aamulla mulla oli täällä vastassa kaksi närkästyyttä koiraa (olin vienyt niiltä sohvan), ennen nukutuspuuhia aloitettu villasukka ja kolme liian vilkasta lasta. Venytin nousemista ja annoin niiden touhuta. Sain maata aika kauan ja tätä seuranneeessa energiapuuskassa imuroin, pesin lattiat ja järjestin vohvelikestit! Vohvelikestejä järjestävä äiti kun on poikkeuksetta koko perheen sankari.

Kaupassa en ole viime päivinä ehtinyt käydä, joten jääkaappitilanne on ollut taas vähintäänkin surkea. Vohveleiden päälle löytyi kuitenkin omenahilloa, mansikoita ja vanijarahkaa, jonka olin ostanut itse asiassa jouluksi, mutta se oli yhä onneksi ihan hyvää! En pidä maustettujen rahkojen keinotekoisesta aromista, joten sekoitin rahkan sisään hieman mansikoiden lientä ja sillä se kivasti taittui. Jopa Pöttis, joka ei yleensä halua kermavaahtoa vohveleidensa päälle, tykkäsi tästä.

Sain vohveliraudan anopilta pari vuotta sitten synttärilahjaksi ja se on ollut kyllä hyvä. Samalla raudalla voi esimerkiksi paahtaa leipää ja sitä voi käyttää myös pienenä parilana. Leivänpaahdin ja voileipägrilli ovat olleet tarpeettomat sen jälkeen kun vohvelirauta astui kuvioihin. Eli yhdellä laitteella lisää kaappi- ja pöytätasotilaa! Toinen arjen ihanin hyödyke on pakastin, jota joudumme vähäisistä keittiöneliöistä johtuen säilyttämään rumasti kuistissa. Vaikka kuinka olisi laiskottanut ja kaupassa olisi unohtunut käydä, niin pakastimessa on aina marjoja ja hilloja. Näistä täytyy kyllä kiittää myös mummuani, jonka pakkasesta olen saanut täydentää omaa pakastintani pari kertaa talven mittaan.

Kesteissä juotiin pienistä eläinmukeista, jotka ovat olleet meillä hitti! Sain siilimukin joskus alkusyksystä muutaman muun tavaran mukana mainoskuvien ottoa varten. Kuppi on ollut perheessämme niin rakastettu ja käytetty, että oli pakko hankkia myös pari lisää. Vaaleanpunaisessa kupissa seikkailee selvästi kissamme Otto ja vaaleansinisessä entinen lemmikkipupumme Lumi.