Kuusivuotias

Minun keskimmäinen lapseni täytti eilen kuusi vuotta. Kun esikoinen täytti kuusi hän tuntui niin kamalan vanhalta. Osasi lukea ja oli menossa esikouluun. Silloin aika neljävuotiaasta kuusivuotiaaksi oli tuntunut aika pitkältä. Sen sijaan Nöpö, joka oli Pöttiksen eskariaikaan nelivuotias, on kasvanut täysin huomaamatta. Ensin hän oli neljä ja nyt yhtäkkiä hänkin on kuusi. Mitä ihmettä? Eskari häämöttää ensi syksynä ja isosisko on jo kertonut mitä kaikkia leluja sieltä löytyy. Eniten Nöpö odottaa kuularataa, jolla hän aikoo leikkiä jo tutustumispäivänä.

Tämä tyttö syntyi ensin hitaasti ja sitten tosi nopeasti. Lapsivedet menivät eräänä maaliskuisena aamuna, mutta supistukset eivät alkaneet millään. Kävimme vesien menon jälkeen pienen Pöttiksen kanssa vielä kaupassakin ja illalla kävin synnärillä näyttäytymässä. Sieltä luvattiin, että seuraavana aamuna käynnistettäisiin jos synnytys ei alkaisi. Mutta alkoihan se, hittolainen niin yllättäen että sairaalaan ajettiin tulipalovauhtia ja en ehtinyt vaihtaa edes omia vaatteita pois kun minut vietiin puolijuoksua saliin. Ponnistusaika oli muistaakseni kuusi minuuttia ja salissaoloaika kokonaisuudessaan ennen vauvan syntymää kahdeksan minuuttia. Tämä tyttö syntyi lopulta niin äkkiä, että ihmettelin vielä viikonkin jälkeen että tuossako se nyt on.

Meillä lapset ovat luonteeltaan tosi eri luonteisia ja tälle keskimmäiselle on kyllä jaettu kaikki mahdollinen aurinkoisuus ja positiivisuus. Hänelle ei kannata vitsillä heittää esimerkiksi mitään huonosta säästä, koska sateellakin hän iloitsee siitä että kukat saavat vettä. Toisaalta hän osaa olla myös erittäin dramaattinen. Jos hän pahoittaa mielensä, se näkyy ja kuuluu. Hän on myös valtavan lempeä ja huolehtivainen kun tarvetta on. Esikoisen tapaan hän ei ole joutunut ehkä niin paljoa esimerkiksi hoitamaan pikkuveljeä, mutta on ottanut mallia ja tekee sitä nykyään ihan oma-aloitteisesti. Jos Puuski pyytää leipää, Nöpö tekee leivän ja kaataa mehua lasiin. Ihana sisko!

Tämä tyttö on myös todellinen rämäpää. Hän tykkää kiipeillä puissa ja kallioilla, pyöräillä lujaa ja laskea mäkeä. Hän on loistava eläinten kanssa ja haluaakin isona eläinlääkäriksi. Hän on juuri oikealla tavalla sosiaalinen, reipas ja ulospäinsuuntautunut. Hän on kiva kaveri ja reilu kaikille. Hän innostuu kaikesta eikä kavahda mitään. Hän on lapsista se, joka haluaa lähteä miehen mukaan koiralenkille ja olla mukana kun teurastamme kukkoja.

Nämä kuvat ovat vuosien varrelta, sillä meillä sairastetaan taas enkä ole ehtinyt kuvaamaan lapsia. Syntymäpäivän aamuna Nöpö sai uuden (käytetyn) polkupyörän ja pienen söpön pahvisalkun, jonka sisällä oli pieniä söpöjä tavaroita. Polkupyörää emme ole päässeet testaamaan, sillä toisin kun viime vuonna, tänä vuonna olikin tiet vielä täysin jäässä! Uskallan kuitenkin veikata, että se tulee olemaan kovassa käytössä.

Aamiaiseksi lapset söivät munkkia, marenkia, kurkkutikkuja, viinirypäleitä ja päärynämehua. Nöpö ihmetteli ensin miksemme ole puhaltaneet häntä varten ostettuja keltaisia ilmapalloja ja leiponeet kakkua, mutta syyhän oli tietysti se, että lankalauantaiksi olemme kutsuneet niin paljon vieraita, että kakkuhommat saavat suosiolla jäädä sinne. Suunnitelmissa on hedelmiä ja jätskibaari, niistä tuonnempana!

Paljon onnea rakas!