Nimipäivä


Vietetäänkö teillä nimipäiviä? Meillä ne menee usein vähän ohi eikä niitä huomioida oikein mitenkään. Kuitenkin omina nimipäivinä on ollut aina tosi ihanaa jos joku on muistanut jotenkin, vaikka ihan vaan toivottanut hyvää nimipäivää. Paras nimipäivämuisto on kyllä ehdottomasti se kun sain lapsena mummun kanssa valita kaupasta nimipäivälahjaksi ihan mitä vaan ja valitsin muovisen prinsessakruunun. Niitä oli silloin 90-luvulla markkinoilla aika lailla vain sitä yhtä ja samaa mallia. Kruunua sai hopeisena ja kultaisena ja muistan että kiukuttelin kaupassa kun en osannut valita kumman haluaisin. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta että kruunu oli niin tärkeä, koska en muista olleeni muuten prinsessajuttujen perään.

Anopiltakin saan yleensä nimipäivä lahjan, joka on melkein aina pieni sisävalosarja ja suklaata ja ehkä joku pieni kasvi. Just täydellisiä pieniä lahjoja ihmiselle, jolla on nimpparit joulukuun alussa.


Koska omina nimipäivinä on niin ihanaa tulla muistetuksi, olen yrittänyt alkaa muistaa myös lasten nimipäivät. Nöpön nimipäiviä juhlimme viikonloppuna ja hän oli itse asiasta aivan superinnoissaan! Jo perjantaina lapsi pukeutui hoitoon juhlamekkoon ja julisti kaikille nimipäivänsä ilosanomaa. Lauantaina leivoimme banaani-suklaamuffinsseja ja söimme pannukakkua suklaakermavaahdon kera. Ostin töistä aivan ihania siilimuffinssivuokia, mutta ne olivat kyllä valitettavasti ihan susia. Imivät itseensä kaiken taikinassa olevan rasvan ja tummuivat sen myötä niin että söpöjä siilinkuvia ei enää näkynyt. Lapsia sellainen ei kuitenkaan häirinnyt. Olen muutenkin vähän huono leipomaan, joten meillä on totuttu kökköihin aikaansaannoksiin. Maku oli joka tapauksessa mitä parhain! Siis aivan tolkuttoman hyvä!



Illalla saimme vielä naapurista kummipojan perheineen kylään. Saatiin herkkuövereille uusintakierros kun katoimme siilimuffinssit uudestaan pöytään ja lisäsimme mukaan naapureiden tuomat keksit ja pullat. Voin kertoa, että kun kaksi kolmilapsista perhettä yhdistyy niin on vauhtia!

Kommentit