Tarvitseeko ekaluokkalainen älypuhelimen?

Kun palasimme lasten kanssa hiihtolomareissulta isäni luota kotiin, kävi esikoiseni suurin unelma toteen. Mies oli käynyt ostamassa hänelle oman älypuhelimen.

Puhelin lapsella oli ollut jo aikaisemmin. Hankimme hänelle noin vuosi sitten halvimman mahdollisen perusmallin, koska lapsi kulkee taksilla kouluun ja sieltä iltapäiväkerhoon meidän ollessamme eri paikkakunnalla töissä. Haluan, että hätätilanteissa lapsella on ollut mahdollisuus soittaa jos vaikkapa taksia ei aamulla näy tai hän esimerkiksi jää väärällä pysäkillä pois. Näinkin on nimittäin käynyt, kun taksi on joskus tuonut hänet kotiin vaikka olisi viedä ilttikseen. Onneksi asumme iltapiväkerhon vieressä ja Pöttis on osannut itse kävellä sinne. Yhtään puhelua hänen ei ole siis tarvinut koskaan soittaa ja puhelin onkin ollutlähinnä sitä varten, että sillä voi lähettää mummuille tekstareita (joissa lukee "Moi mummu") ja pelata matopeliä.

Älypuhelimen kaipuu on ollut lapsella kuitenkin kova ja olen pohtinut asiaa tarkkaan ja monelta kantilta. Toisaalta lapsen parhailla ystävillä on sellainen. He lähettelevät toisilleen emojeita ja soittavat lempparibiisejään koulutaksissa. Minun lapseni jää ulkopuolelle, sillä hänelle voi lähettää vain tavallisia tekstareita. Toisaalta lapseni on myös todella luova ja tykkää kuvata paljon. On hienoa, että hänellä on oma kamera jolla hän voi toteuttaa itseään. Toisaalta kaikilla hänen ikäisillään ei ole kännykkää. Siis ollenkaan. Kyselin aika paljon samanikäisten vanhemmilta ja muutaman ystäväni lapsella kännykkää ei ollut. Myöskään esimerkiksi tokaluokkalaisella siskollani omaa puhelinta ei ole, enkä oikeastaan edes tajunnut asiaa ennen kun aloin tätä aihetta pohtia.

Lopullisesti kännykänhankkimisen on ratkaissut mieheni, joka lupasi lapselle älypuhelimen kysymättä minulta. Tosin kännykkä luvattiin ensin seitsemänvuotislahjaksi, sitten viime jouluna joululahjaksi ja lopulta se hankittiin vasta nyt, joten jonkin verran minun mielipidettäni tultiin vastaan. Odotus teki lapselle hyvää, sillä hän on totellut puhelimeen liittyviä sääntöjämme hyvin ja pitänyt siitä oikein hyvää huolta. Vanha liittymä siirrettiin ensi syksynä eskariin menevälle Nöpölle, jotta hänelle voi tarvittaessa antaa puhelimen mukaan vaikkapa reissuun. Ja saa sillä tietysti soitella ja viestitellä sukulaisille.

Esikoisen puhelimenkäyttö on ollut tähän mennessä valokuvaamista ja pelaamista. On mielenkiintoista seurata millaisia tapoja olen tartuttanut häneen. Hän on esimerkiksi kuvasi eräänä aamuna aamiaisensa ja piirteli sen jälkeen kuvaan samalla kun söi. Toisaalta hän on myös viestitellyt paljon sukulaisille whatsapilla, mikä on ollut mukavaa kun suurin osa sukulaisista asuu hieman pidemmällä. Itse olenkin ollut kaikkein eniten innoissani whatsapista, jolla voin viestitellä tytöille iltaisin töistä.

Tarvitseeko ekaluokkalainen siis älypuhelinta? Ei minusta, mutta ei ekaluokkalainen tarvitse toisaalta sataa petsiä tai kolmeakymmentä pehmoeläintäkään vaikka ne meiltä löytyy. Puhelimen oloemassaolo ei myöskään tarkoita sitä, että sitä tulisi käyttää koko ajan. Kännykän käyttöä voi vielä alakoululaisella rajata ja sitä voidaan yhdessä harjoitella. Jännityksellä odotan, milloin lapsi menee älypuhelimen käytössä minun ohitsemme ja alammekin hänen sijaansa harjoitella yhdessä minun puhelimenkäyttöäni.