Vähän metsässä

Retki lapsen kanssa voi olla vaikka kuinka pieni. Etenkin silloin, kun ollaan ihan uudessa ympäristössä. Edellisen viikon hiihtoloma meni lähes kokonaan sairastellessa, kun olin aivan järkyttävän flunssan kourissa. Flunssa tuntui menevän ennenkaikkea keuhkoihin ja pienikin rasitus sai aikaan valtavaa kipua hengittäessä. Loppuviikosta oli kuitenkin pakko jo päästä hieman ulos, joten teimme Puuskin kanssa pienen kävelylenkin metsään. Pieni todellakin riitti, sillä metsä alkaa suoraan isäni takapihalta.

Ootteko muuten huomanneet, kuinka uskomattoman monipuolinen Suomen luonto muuten on? Jo kolmensadan kilometrin siirtyminen kotoa sukuloimaan muuttaa maiseman täysin. Metsämaisena Keski-Pohjanmaalla on täysin erilainen kuin Pirkanmaalla. Lapsikin oli tosi innoissaan kun löysime kaikkea sellaista, mitä kotoa ei löydy.

Moni pitää enemmän Etelä-Suomen runsaammista luontomaisemista, mutta minä rakastan näitä hieman pohjoisempia mäntymaisemia. Tasaiset maisemat ovat rauhoittavia ja mänty ehdottomasti kaunein puu mitä tiedän. On kuitenkin tosi hienoa löytää luonnosta ihan mitä tahansa uutta ja ihmeellistä. Siksi suosittelenkin tekemään pienen pieniä luontoretkiä aina kun olette eri puolilla Suomea. Selainen voi olla vaikka kymmenen minuutin kävelykierros parkkipaikan vieressä olevaan metsikköön, jollei aikataulu annan periksi muulle.

Puhuimme äitini kanssa viime viikolla siitä kuinka tärkeää meille on ollut se että meitä kumpaakin on lapsena raahattu taidenäyttelyihin ja erilaisiin kulttuuritapahtumiin, vaikka emme itse välttämättä osanneet sitä silloin niin arvostaa. Jonnekin itseen se kokemus silti jää ja sitä kohti hakeutuu aikuisenakin, vaikkei tietoisesti sellaista ajattelisikaan. Sama koskee luontoretkeilyä. Säännöllisyys on paljon tärkeämpää kuin retken kesto. Joka kerta ei tarvitse lähteä pitkälle ja tehdä eväitä, riittää kun ihan vaan lähtee. Vaikka sadan metrin päähän, kuten minä ja tämä hitsauslaseihin sonnustautunut poikani tässä.