Helppoa hortoilua lasten kanssa

Vaikka lunta on vielä kinoksittain ainakin näillä leveyspiireillä, on selkeitä kevään merkkejä jo nähtävissä. Aurinkopaikoilla on jo osittain aivan sulaa, enkä usko että menee kauaa ennen kun alkaa jo vähän vihertää! Olen haaveillut jo joulukuun lopulta kasvimaan laitosta. Meillä on alkamassa jo neljäs kesä nykyisessä kodissamme ja joka vuosi olemme saaneet hyötypuutarhaamme askeleen pidemmälle. Tänä vuonna alkuinnostus on kuitenkin ehtinyt jo vähän himmetä kun tuntuu että lunta tulee aina vaan lisää, eikä kasvimaa tule koskaan näkyviin!

Keväällä kannattaa kuitenkin pitää silmät auki, sillä jo siinä vaiheessa kun kasvimaa on vielä pienesti kohmeessa, alkaa pihojen reunoilla versota kaikenlaista syötävää. En ole mikään hortoilun asiantuntija, mutta sen verran mekin olemme opetelleet syömään villiherkkuja, että ruokapöydässämme vierailee alkukesästä säännöllisesti ainakin nokkonen ja vuohenputki. Ja kukas muukaan tästä onkaan eniten innoissaan, kuin tietysti lapset! Omenahillolla höystetyt nokkosletut ovat kevään odotetuin herkku.

Nokkosessa on paljon rautaa ja se sopii käytettäväksi esimerkiksi pinaatin tapaan vähän vaikka mihin ruokaan! Nokkosesta saa myös hyvän maustevoin soseuttamalla sitä voin sekaan. Nokkoset tulee esin ryöpätä ja jäähdyttää, jonka jälkeen joukkoon lisätään voita ja soseutetaan voi ja nokkoset yhteen. Tällainen nokkosvoi säilyy useamman päivän jääkaapissa ja sitä on näppärä lisätä esimerkiksi ruoanlaitossa eri ruokiin tai taikinoihin.

Samaan tapaan käytämme myös vuohenputkea, jota kasvaa riittämiin aivan kotipihamme reunamilla. Vuohemputkea kehutaan hyväksi myös salaateissa, mutta itse en ole sille kauheasti sellaisenaan lämmennyt, vaan pilkon sitä mielummin mukaan taikinoihin ja lämpimiin ruokiin.

Näin keväällä on hyvä aika tutustua aiheeseen lisää, ja teroittaa oma hortoilututka valmiiksi alkukesän retkiä varten. Hortoilusta oppia lisää esimerkiksi tältä sivustolta. Vaikka luonnosta löytyy todella paljon kaikenlaista syötävää, kannattaa lasten kanssa edetä hiiren askelin, jotta innostus säilyy. Ainakaan meidän nirsoille lapsillemme ei kannata mitään kovin eksoottista työntää eteen, vaan ehdottaa uusia makuja yksitellen. Luontoon ei myöskään koskaan voi lähteä lasten kanssa tarve edellä, siis sillä ajatuksella että lähdetään ulos ja otetaan tavoitteeksi tietty saalis. Kivoimmat retket saadaan aikaiseksi kun vain lähdetään ulos korin kanssa ja katsotaan mitä tulee eteen!

Oletteko te kokeilleet hortoilua lasten kanssa? Mikä on teidän perheen lemppari villiruoka?