Keväisiä mattojuttuja

Oon vähän sellainen laiska kässäilijä. Jos teen virheitä käsitöissä, näen mielummin vaivaa peittääkseni ne, kuin korjatakseni. Huolellisuus ei ole mulle mikään vahvuus oikeastaan missään, sillä etenen tällä samalla metodilla muussakin elämässä. Siksi oon ollut erityisen ylpeä tästä matostani, jota oon virkannut ja purkanut tosi monta kertaa. Siis korjannut virheitäni, en peitellyt niitä!

Näin jokin aika sitten pinterestissä aivan ihanan näköistä pylväin virkattua pintaa ja päätin kuvan perusteella kokeilla, kuinka se toimisi mattona. Näin syntyi tuo vihreä osio matosta, joka koostuu vuorotellen lisätyistä ja vähennetyistä pylväistä. Hoksasin aika pian, että aikaisemmin ostetusta parin kilon jämäkudepussista löytyi aivan täydelliset sävyt sen kaveriksi ja kokeilin niitä vaikka millä tavalla yhdistellen maton päätyyn. Testasin paria erilaista kirjovirkkausta ja jokustakin eri pitsivaihtoehtoa, ennen kun päädyin tähän. Ja tykkään todella paljon!

Olen lupaillut tämän maton ohjettakin, mutta joudun sitä varten varmaan ostamaan tasalaatuista ontelokudetta. Nämä jämäkuteet kun ovat niin eri paksuisia ja laadultaan erilaisia, että olen joutunut soveltamaan mallia sen mukaan. Esimerkiksi vihreän ja sinisen vaihdoskohdassa olen kaventanut aika paljon silmukoita koska  sininen oli vihreää paksumpaa.

En oikein tiedä mihin maton laittaisin, sillä siitä tuli aika kapea. Kaavailin sitä ensin keittiöön mutta vaihtelin sitten meidän olemassaolevia mattoja päikseen huomeesta toiseen ja löysin keittiöön niin hyvän, etten tarvikaan sinne uutta. Kenties matto pääsee yläkertaan tyttöjen huoneeseen. Nämä reikämatot on vähän epäkäytännöllisiä petsileikkeihin, mutta ei se mitään. Huone on niin iso että tarvitsee monta mattoa, joten sen leikin voi tehdä jollekin toisellekin matolle.

Mulla on vapaita ja kävimme Nöpön kanssa pyöräilemässä uuden, synttärilahjaksi saadun pyörän kunniaksi. Mutta ei täällä voinut vielä pyöräillä! Ainoa sula tienpätkä oli alamäkeä ja kuusivuotias ei osannut jarruttaa talven jälkeen niin hyvin, että olisi uskaltanut sitä pyöräillä. Siispä pyöräreissu vaihtui itkureissuksi ja mukana olevan kolmevuotiaan perässä juoksemiseksi. Toivotaan siis plussakelejä ja sulia teitä lähitulevaisuudelle! Mutta ei liian pian, sillä mulla ei ole vielä kesärenkaita.