Mitä meillä luetaan just nyt?

Meillä on viime aikoina luettu paljon. Jossain vaiheessa oli kausi jolloin Puuski halusi olla aina sylissä, muttei malttanut rauhoittua kun yritin lukea hänelle tai tytöille. Monet kerrat yritimme istahtaa sohvalle kirjan kanssa, mutta lukutuokio päättyi melkein heti itkuun ja hampaiden kiristelyyn, kun pienin tarttui sivuihin käännellen ja repien niitä. Paksuja vauvojen pahvikirjoja lukuunottamatta alakerrassa ei voinut säilyttää kirjan kirjaa ilman, että ne olisi jossain vaiheessa salaa pöydän alla tai keinutuolin takana tuhottu. Ja tulihan ne pahvikirjatkin itse asiassa tuhottua, moni on päätynyt takkaan kun lapsi on innokkaasti suikale suikaleelta kiskonut pahvisista sivuista kuvapinnat.

Aikansa onneksi kutakin, sillä Puuskista on kehkeytynyt kova kirjamies viimeaikoina. Olemme harjoitelleet hankalaksi osoittautunutta potalla käyntiä ja lukeneet siinä odotellessamme kirjan toisensa jälkeen. Kun kirjojen lukemisesta on tullut pienimmälle tuttua rutiinia, on se alkanut sujua myös isompien seurassa. Nykyään luemme kirjoa paljon myös yhdessä ja olen välillä yllättänyt tytöt lukemasta kirjoja Puuskille. Pöttis ei mielellään lue lukuläksyjä ääneen aikuiselle koska kokee sen jotenkin jännittäväksi, joten pikkuveljelle lukeminen on hyvää lukuharjoitusta!

Timo Parvelan Ella-kirjoja Pöttis kaksi kappaletta ihan pari päivää sitten. Hän osaisi lukea ne jo itse, mutta niistä kehkeytyi mainio koko perheen yhteinen iltasatu. Ensin epäilin etteivät pienemmät jaksaisi kuunnella kuvatonta kirjaa, mutta kaikki ovat kuunnelleet Ellan ja luokan seikkailuja hievahtamatta ja Puuski jopa nukahtanut iltasadun aikana! Tämä on ollut aivan loistavaa, sillä yleensä joudun nukuttamaan hänet erikseen iltaisin enkä ehdi viettämään tyttöjen kanssa aikaa. Ella-kirjojen huumori on just sopivaa 6- ja 7-vuotiaille tytöille, jotka nauravat niin että itseäkin alkaa naurattaa.

Antti Nikunen on tyyppi, jonka jouduin googlettamaan. Olen ostanut tämänkin kirjan kirpparilta, enkä tiennyt kirjoittajasta mitään. Selvisi että kirjan takana on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, mikä kyllä näkyykin aika selvästi kirjan ulkoasussa. Kirja sopi meille kuin nenä päähän, sillä Puuskin isä on huoltomies ja paras kaveri nimeltään Urho. Huippua! Tämä on yksi meidän luetuimmista pottakirjoista ja sitä pitää lukea myös monta kertaa putkeen. Kirjassa Urho-poika leikkii huoltomiestä, jolla on oma harava, lehtipuhelin ja muita huoltomiehen välineitä.

Muumi-luukkukirjat jaksavat ilahduttaa meidän kaikkia lapsia edelleen. Näissä Riina ja Sami Kaarlan kirjoissa on todella viehättävä visuaalinen maailma ja selkeät juonet. Kirjoja on muistaakseni neljä erilaista ja meillä on ainakin jossain vaiheessa ollut ne kaikki. Nämä kaksi ovat tällä hetkellä ahkerimmassa käytössä. Juoni on kaikissa kirjoissa hyvin samankaltainen, mikä sopii ainakin kolmevuotiaalle rutiineja ja tuttuutta rakastavalle lapselle todella hyvin. Luukut ovat mielestäni vähän vaikeita, sillä meillä ne tahtovat väkisinkin ahkeran lukemisen seurauksena revetä irti ja mennä hukkaan, mutta ainakin toistaiseksi olemme säästyneet pahimmalta luukkukadolta.

Jos mun pitäisi omaa lapsuuttani kuvata joidenkin kirjojen kautta, niin ne olisi varmaan Minttu-kirjat! Maikki Harjanteen Mintut ovat ilahduttaneet mua jo pitkästi alle kouluikäisenä. Muistan parhaiten sellaisen Minttu-sarjakuvakirjan, jossa Minttu teki muistaakseni aprillipilan liimaamalla lankaa ikkunoihin ja väitti että ne ovat menneet rikki. Tämä juttu kiehtoi mua tosi pitkään ja edelleen muistan ne kuvat ikkunoista, joissa lankaa on. Mintun luontokirja on kirppisostos ja aivan huippu vuodenaikateos, jossa kuusivuotias Minttu pitää luontopäiväkirjaa vuoden ajan. Eniten tätä haluaa lukea kanssani Puuski, mutta tytötkin tykkäävät tästä tosi paljon! Maikki Harjanteen tyylissä on jotain tosi arkista, ja maanläheistä, mutta samalla silti tosi maagista. Näissä kirjoissa päästään todella lähelle lapsen maailmaa. Suosittelen tosi paljon.

Mitä teillä luetaan just nyt? Vinkkaa omat kirjasuosikkisi kommenttikenttään!