Nuoret haluavat maalle - mutta miksi se on niin vaikeaa?


Perheemme on asunut täällä maalla nyt kolme vuotta. Asumme tavallaan syrjässä, sillä kaikki mahdolliset palvelut ovat aika lailla noin 15 kilometrin päässä. Toisaalta emme mielestäni yhtään syrjässä, sillä Tampere on kaikesta huolimatta niin lähellä että kuljemme kumpikin siellä töissä (tämä ei tosin ole oma valinta vaan enemmänkin pakon sanelemaa, mutta tältä etäisyydeltä kuitenkin täysin mahdollista). Viihdymme täällä, sillä saamme olla rauhassa ja puuhastella omiamme. Vakituisia naapureita meillä on hädintuskin lainkaan, sillä ympäröivät talot ovat pitkälti tyhjillään tai kesämökkikäytössä. Se sopii meille.

Palvelumme heikentyvät koko ajan. Olemme ottaneet tänne muuttaessamme tietoisen riskin, sillä olemme tienneet että milloin tahansa meitä saatetaan kiusata erilaisilla uudistuksilla ja keskityksillä. Tänne muuttaessamme oli oma kyläkoulumme juuri lakkautettu ja pian sen jälkeen harveni postin jakeluväli. Paketteja ja kortteja on turha odottaa saapuvaksi ajoissa, sillä ne jaetaan vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Silloinkin usein myöhään illalla. Itse postin toimipiste muutti kaukaa vielä kauemmas. Tätä kaikkea perustellaan aina joka paikassa sillä että muuttoliike kaupunkeihin on niin voimakas. Jos ihmiset haluaisivat asua maalla, niin he varmaan asuisivat siellä. Vaan kun he muuttavat kaupunkeihin, niin on palveluidenkin luontevaa siirtyä sinne. Minä väitän, että se ei pidä paikkaansa.


Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus oli tämän viikon alussa enemmän kuin osuva. Pääkirjoituksessa nostettiin esille Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kyselytulokset siitä, kuinka nuoret todellisuudessa haluaisivat asua maalla. Pirkanmaalaisista 18-30 -vuotiaista nuorista maalle haluaisi niin moni että jos he kaikki sinne muuttaisivat, kaupunkien läheisen maaseudun asukasmäärä nelinkertaistuisi ja harvaan asutun maaseudun asukasmäärä kaksinkertaistuisi. Tämä tarkoittaisi sitä että meidänkin tyhjillään olevista naapuritaloista jokaisessa asuisi joku.

Pääkirjoituksessa tuodaan esille myös Aalto-yliopiston tutkimus, jonka mukaan maaseudulla asuessa suuremmat päästöt verrattuna tiiviiseen asumiseen ovat vain yksityisautoilussa. Siis vain yksityisautoilussa! Jukka Heinosen tekemän väitöstutkimuksen (MT 2.3.2012) mukaan kaupungissa asuvien vuotuisen hiilidioksidipäästöt ovat jopa 30% suuremmat kuin maalla asuvan. Yksityisautoilun vähetämiseksikin on olemassa helppo ratkaisu: Julkinen liikenne. Itse kulkisin toisinaan mielelläni bussilla esimerkiksi kauppaan. Lapsetkin pääsisivät teini-ikäisinä näppärästi vaikkapa kirjastoon tai kylille notkumaan, jos meiltä kulkisi busseja. Tällä hetkellä realistisinta lienee kuskata heitä eestaas ja hankkia mopoauto.

Tiedän että moni ajattelee ettei julkisen liikenteen järjestäminen löyhästi asutulle syrjäkylälle ole kovin kustannustehokasta. Ei varmasti. Mutta ehkä se houkuttelisi ne 3/4 asukkaista tänne. Ne, jotka syystä tai toisesta vain haaveilevat maallemuutosta. Ehkä julkisen liikenteenkin tarve silloin kasvaisi.


Minusta tuntuu että pienet kunnat eivät edes itse ymmärrä sitä, millainen pontentiaali niissä piilee. Vuosi toisensa jälkeen kunnanvaltuustoissa äänestetään tavalla, joka pakottaa ihmiset yhä ahtaammalle omilla kylillään. Itse näkisin että pienten, varsin nimettömien ja keskenään samankaltaisten kuntien vetovoima piilee juuri syrjäkylillä. Eivät maalle haikailevat nuoret haaveile muutosta pienen kunnan kirkonkylälle ruokamarketin ja apteekin väliin. He haluavat viereensä metsän, pellon tai vaikkapa järven, eivät sen apteekin parkkipaikkaa.

Miksi maaseutua tukevia päätöksiä on sitten niin vaikea tehdä? En tiedä. Surullisena seuraan vierestä, kuinka maalla olis mahdollisuuksia vaikka kuinka. Työllistyminen esimerkiksi palveluntuottamisen parissa olisi aivan mahdollista, jos uskallusta ja intoa riittäisi. Nyt kaiken uskalluksen ja innon tappaa median luoma kuva näivettyvästä korvesta ja pelko siitä, että oma heittäytyminen unelmien perässä murskataan pian tavalla tai toisella.



Suosittelen lukemaan tuon Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksen kokonaan, se on oikein mainio. Ja mielestäni oikeassa. Sanoisin myös kaikille, jotka tänne haluavat: Tervetuloa. Täällä on ihan mahdollista asua ja mitä useampi sen tekee, sitä enemmän meitä on täällä puhumassa oikeuksiemme puolesta. Kaikki jotka haluavat asua kaupunkien keskustoissa, saavat tehdä niin. Annetaan siis meillekin mahdollisuus. Kiitos.

Kommentit