Peitto

Oon jo pitkään haaveillut ihanasta vanhasta retropeitosta. Ongalmana on vaan ollut se, että en edes muista milloin olisin sellaista viimeksi nähnyt yhdelläkään kirppiksellä. Ihanat peitot ovat niin kysyttyjä, että niitä ei joko päädy myyntiin tai sitten ne on aivan törkeän hintaisia.

Vaan eräänä päivänäpä päätin mennä käymään pitkästä aikaa UFFissa! Se on mun työmatkan varrella, mutta oon yleensä illalla kotiin päästessä niin väsynyt etten jaksa sinne poiketa. Sinä eräänä päivänä jaksoin ja menin. Kun astuin ovesta sisään, näin kuinka myyjä oli juuri kantamassa tätä peittoa esille. Nappasin sen heti. Ja ai että oon ollut onnellinen siitä saakka! Koska onhan tuo nyt hieno. Upea. Kiitos myyjälle, että sain törkeästi riistää peiton käsistäsi! Rakastan sitä.

Mulla on jo ennestään yksi samantyylinen peitto joka on ollut säilössä jo jonkin aikaa koska siinä on pari reikää. Se on oranssi ja olen ajatellut virkata siihen keltaisia pitsikukkia reikien peitoksi. Nyt kun oranssilla peitolla on uusi kaveri, voisi mulla olla jopa motivaatiota moiseen. Tuntuu että paljon kässäjuttuja tulee aloitettua, mutta mitään en saa valmiiksi! Keskeneräisinä ne lojuvat sohvan vieressä olevan lipaston päällä ja parempi puoliskoni saa koko ajan lisää ja lisää harmaita hiuksia - hän ei nimittäin voi sietää mitään sotkuja ja sekameskoja, kun taas itse elän ja hengitän niitä. No ei, oikeasti olen aika siisti itsekin, mutta esimerkiksi kässäkaaokset ei mua häirise!

Pöttiksen keskeneräinen farkkutakin tuunaus sen sijaan häiritsee. Aloin tuunata sitä selkämerkillä, johon virkkasin Virkkuri 4 -kirjan inspiroimana ensin kalalangasta pohjan ja solmin sitten ryijysolmuin kuvion, joka on vielä hieman kesken ja ei näytä vielä miltään. Syvästi rukoilen, että valmiina näyttää! Pöttis haluaa takkiin myös pääkallon, jonka lupasin virkata hihaan. En ole vielä perehtynyt aiheeseen, mutta ajattelin omistaa tämän viikonlopun farkkutakille, jotta se pääsisi vappuna esittäytymään ihmisten ilmoille.

Tää vaihtuva vuodenaikojen rytmi on muuten siitä kiva, että tuklee tehtyä vuodenaikojen mukaan vähän erilaisia käsitöitä. Keväällä villasukat eivät innosta, mutta sen sijaan puuvillalangat ja ompelu tuntuvat houkuttelevilta. Kalalankaisia projekteja taitaakin olla mulla vaiheessa tällä hetkellä ainakin neljä! Meikkipussukka odottaa vetoketjua edelleen ja kassi taasen kahvoja, jotka katosivat mystisesti ennen kun ehdin kiinnittää ne. Toinen löytyi hiljattain Puuskin muovirekan sisältä, joten olen toiveikas sen suhteen että törmään toiseenkin pian.

Aurinko paistaa ja vappu lähestyy kovaa kyytiä, ihanaa! Onks teillä vappusuunnitelmia? Me aiotaan pysytellä ihan kotosalla ja ajattelin jopa oikein leipoa! Sima ei ole tulilla, mutta löysin netistä hyvän pikasiman ohjeen, joten ehkä sen avulla saadaan pahin simajano taltutettua. Kaupan simat ei mua oikein vakuuta, mutta en viitsinyt itsekään tehdä kun sain viime vuonna juoda kaiken yksin. Käsittämätöntä. Itse rakastin lapsena simaa yli kaiken.

Aurinkoista viikonloppua!