Synttärit

Järjestimme pääsiäisenä kahdet syntymäpäivät. Ensin lauantaina Nöpölle ja Puuskille yhteiset kaverisynttärit ja sunnuntaina Puuskille synttärit, jonne kutsuttiin muutamia sukulaisia ja muita läheisiä. Jännitin etukäteen hieman kotimme pientä kokoa ja vieraiden pientä määrää, mutta turhaan! Olen nimittäin vuosien saatossa kehittänyt niin pomminvarman tavan järjestää syntymäpäiviä, että kaikki sujui melko mutkattomasti.

Luon joskus Lähiömutsi-blogista jutun liittyen synttäreihin. Se oli jotenkin tosi tajunnanräjäyttävää, vaikka kirjoituksessani ei muistaakseni mitään aivan erityisen tajunnanräjäyttäviä vinkkejä ollutkaan. Jotain he olivat kuitenkin roudanneet varastoon tai muuten vaan piiloon juhlin ajaksi, mikä oli mielestäni ihan älyttömän fiksu juttu. Eikä ollut tullut mulle jostain syystä mieleenkään! Siitä lähtien meillä on synttärijuhlien aamuna toistettu aina samat, äärimmäisen toimivat konstit:

Ensinnäkin, käännän keittiön pöydän aina pitkittäin seinää vasten. Neljän hengen ruokapöydän ääreen ei muutenkaan mahdu vieraita istumaan, joten se voi aivan hyvin toimia tarjoilupöytänä huoneen sivussa, jotta kaikki mahtuvat kulkemaan. Toiseksi, petaan sänkyyn päiväpeiton alle kaikki meidän torkkupeitot. Ne kun eivät mahdu kaappiin ja meillä on niitä ihan hitokseen. Meillä vaan kun on aika paljon noita eläimiäkin, niin peitot nyt sattuvat olemaan aika karvaisia. Joten piiloon kaikki karvankerääjät, hus! Sänkykin näyttää jotenkin muhkeammalta ja paremmin pedatulta kun siihen on kerrostettu valtava määrä peittoja!

Kolmanneksi keräämme aina suurimman osan ulkovaatteistamme ja kengistämme pariin isoon kestokassiin ja viemme ne pihasaunalle juhlapäivän ajaksi. Vieraiden takeille ei muuten meidän ahtaassa kuistissamme ole tilaa. On paljon mukavampi saapua kylään, kun heti etuovella odottaa valoisa ja avara kuisti. Tai no, ainakin niin avara kuin noin kahdeksanneliöinen kuisti nyt voi olla.

Lisäksi kerään kaikki kotimme tuolit olohuoneeseen, jotta kukaan ei tunne oloaan ahdistuneeksi ilman istumapaikkaa. Syötävät siis noudetaan keittiössä ja napsitaan kitaan näppäristi olkkarissa rupatellen. Näillä parilla hassulla vinkillä on pienikin koti synttärikunnossa ja vetää ne viitisentoista vierasta, mitä vastaanotimme kumpanakin päivänä. Eikä tule edes ahdasta!

Ruokapuolella olen yrittänyt monena vuonna leipoa itse, mutta tänä vuonna luovutin. Julistin kaikille että nyt riittää, minä en osaa leipoa, en nauti siitä tai edes siedä sitä. Tykkään leipoa sellaisia kotitarveleivonnaisia, kuten rieskaa ja tiikerikakkua, mutta en kakkuja joiden tulisi onnistua ja näyttää hyvältä. Päätin laittaa tarjolle jäätelöä. Aika pian naapurissa asuva kummipoikamme äiti kuitenkin tarjoutui leipomaan ja sehän passasi! Saimme kaksi pellillistä taivaallista kinderpiirakkaa ja sellaisen määrän pullia, että niitä on vähän pakkasessa vieläkin. Näiden lisäksi tarjoilimme tietysti myös sitä jäätelöä, sekä kaupan keksejä, hedelmiä ja sipsejä. Tosi näyttävän synttärikattauksen saa muuten ihan jo laittamalla tarjolle viinirypäleitä, sekä kurkku- ja porkkanatikkuja. Terveellistä ja kaikkien mielestä hyvää!

Ai niin ja kukapa muukaan hoiti kaikki ikävimmät siivoukset (mm. vessan!), kuin minun mieheni. Siinä vasta kuulkaa kova mies siivoamaan. Ja tässä se nyt on, täydellisten kemujen resepti: Alita vähän rimaa ja ota vastaan apua niin ehdit itsekin nauttia. Kiitos!