Sinun lapsesi on yksilö

Juttelimme eilisen perinteisessä lauantaisaunassa hienoista neideistä. Nauroimme kun yritimme tyttöjen kanssa keksiä erilaisia hienojen neitien ilmaisuja vessassa käyntiin. Ehdotin mm. toilettia, pikkulaa ja naistenhuonetta ja Pöttis meinasi kokeilla koulussa niitä kaikkia pyrkiessään kesken tunnin vessaan. Mietimme myös, että hieno nainen käyttäytyy aina hillitysti ja kerroin, että jos hienon naisen on raavittava takapuoltaan tai tehtävä jotain muuta epäsoveliasta, hän postuu paikaltaan ja kertoo menevänsä puuteroimaan nenäänsä.

Lopuksi Pöttis kysyi minulta, olenko minä mielestäni hieno neiti. Vastasi, etten todellakaan ole. "En mäkään!", hän pohti. "Eikä musta koskaan tulekaan!". Ja sen voin uskoa! Esikoiseni ei ole mikään rämäpää vaan melko rauhallinen pohdiskelija, muttei myöskään hieno neiti. Hän tykkää auttaa kotitöissä ja järjestellä, mutta on luonteeltaan silti aika sotkuinen. Hän pukeutuu todella omalaatuisen upeasti ja omaa aika hyvän hälläväliä-asenteen ja vahvan itsetunnon.

Ennen kun hankin lapsia, minulla oli selkeä visio siitä millaisia he olisivat. Kuinka he pukeutuisivat, mitä he harrastaisivat ja millaisia arvoja heille opettaisin. Ja jestas, kuinka erilaisia heistä tulikaan! Ihminen muokkautuu tietysti todella pitkälti myös oman kasvympäristönsä mukaan, mutta hän on silti aina yksilö ja kehitys ohjautuu myös hänen oman persoonansa mukaan. Muistaakseni suhde on tutkimusten mukaan noin 50/50. Lasta ei koskaan voi, eikä tietenkään saa kasvattaa mihinkään tiettyyn muottiin. Tietyissä asioissa on syytäkin ohjailla kasvua (sitä vartenhan kasvatus ylipäätään on!), mutta lapsen omalle kasvulle tulee antaa myös tilaa. Paljon tilaa.

Hänestä voi tulla vanhempiensa kaltainen, tai sitten ei yhtään samanlainen. Hän saattaa käyttäytyä sukupuolelleen ominaisella tavalla, tai sitten ei. Hän saattaa olla ikäisiinsä nähden joko vanhemman tai nuoremman oloinen, olla isokokoinen tai pienikokoinen, joko tykätä hämähäkeistä ja käärmeistä tai pelätä niitä, olla herkkä, avoin, ulospäinsuuntautunut, sisäänpäinkääntynyt, hijainen äänekäs tai ihan mitä vaan. Ja kaikkea niitä hän saa olla. On niin ihanaa kun nykyään ei tarvitse enää olla hieno neiti tai miehekäs mies. Kaikelle olemiselle ja olemassaololle on niin paljon tilaa. Jokainen saa olla juuri sellainen kun itse on, kaikkine piirteineen. Tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita vanhemmuudessa ja vaatii omalla kohdallani jatkuvaa muistuttelua, jotten rajoittaisi omien lasteni olemista ja elämistä liikaa. He ovat yksilöitä, erillisiä ihmisiä, jotka ovat minun omiani, mutta silti vain lainassa sen aikaa että varttuvat aikuisiksi.

Tätä aihetta sivuten, tänään vietetään Älä laihduta -päivää. Ihmisen on kohtalaisen helppoa hyväksyä omat, upeat lapsensa, mutta muistakaa myös hyväksyä itsenne! Älkää arvostelko itseänne tai varsinkaan mollatko itseänne lastenne kuullen. Me kaikki ollaan aivan tosi hyviä just sellaisina kuin ollaan ja vaikka itsestä tuntuisi muulta, niin yritetään olla siirtämättä omiin lapsiimme tätä vallalla olevaa itseinhon kulttuuria.

Sinä olet ihana. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!