Vihdoinkin unta!

Olen ollut koko talven aivan tolkuttoman väsynyt. Tämä ei ole uutta, sillä oon joka talvi kuolemanväsynyt eikä siihen tunnu auttavan mikään muu kuin keväällä lisääntyvä valon määrä. Tänä vuonna annoin ensimmäistä kertaa periksi ja annoin itselleni luvan olla aivan poikki. Aikaisemmin olen yrittänyt toimia normaaliin tapaan myös pimeään aikaan ja potenut hirveää syyllisyydentuntoa kun en ole saanut asioita hoidettua toivottuun malliin. Olen unohdellut asioita, jättänyt niitä tekemättä, vältellyt monia velvollisuuksia ja hyvin usein ihan vaan nukahtanut illalla, kun olisi vielä pitänyt hoitaa jotakin.

Erilaisia piristyskeinoja on kokeiltu kyllä. Vitamiineja, ulkoilua, riittävää lepoa ja terveellisempää ruokaa. Olen kuitekin potenyt talviväsymystä jo vuosia, joten nyt alkaa olla aika hyväksyä se. Mulla on virtaa kesällä talvenkin edestä ja se saa luvan riittää. Rauhoittuminen on ollut ihanaa. Kun turha syyllisyys ja "mun pitäis"-asenne on pyyhitty pois, jää energiaa niihin pakollisiin juttuihin ja koko pimeä aika ei kulu kuin sumussa.

Moni tuskailee sitä, kuinka lisääntyvä valon määrä aiheuttaa unetomuutta ja saa lapset heräämään koko ajan aikaisemmin ja aikaisemmin. Myös monella aikuisella uni jää vähiin, kun auringonnousu saa unen väistymään aivan liian aikaisin. Hah! Meillä ei ole sitä ongelmaa. Siinä missä talvella nukahdan liian aikaisin ja heräilen sitten aamuyöstä kykenemättä kuitenkaan ihan kunnolla herätä, nukun kesällä kuin tukki.

Valoisaan aikaan jaksan nimittäin valvoa iltaisin. Kesäaikaan lapset valvovat jopa pari tuntia myöhempään kuin talviaikaan. Siinä missä olisimme tammikuussa painuneet pehkuihin kahdeksan aikaan, saatamme olla siihen aikaan vielä iltalenkillä ja syödä iltapalaa kymmenen paikkeilla. Ja ai vitsit kuinka sikeästi meillä nukutaankaan! Lapset nukahtavat hetkessä ja nukkuvat katkoitta aamuun saakka. Me aikuiset jaksamme olla hereillä lasten nukahdettua, emmekä nukahda itse kesken nukutuksen. Voimme puuhailla kaikenlaista, sillä normaalia myöhempään valvoneet ja paljon ulkoilleet lapset eivät havahdu jokaiseen rasahdukseen.

Kyllä meillä tietysti talvellakin ulkoillaan, mutta koko perheen yheinen ulkoiluaika rajoittuu jomman kumman vapaapäiviin. Kun toinen aikuinen lähtee arkiaamuisin ajamaan viideltä töihin ja toinen tulee illalla seitsemältä kotiin, ei illalla päällimmäisenä ole mielessä se, kuinka kivaa tuolla säkkipimeässä pakkasessa olisikaan lenkkeillä lasten kanssa, nyt kun ollaan molemmat vihdoinkin samaan aikaan kotona. Toivotan siis kesäisen valon ja virkeyden enemmän kuin tervetulleeksi!

Virkkasin muuten Puuskille tuon harmaan hatun vapuksi moppilangasta. Eiks oo hieno! Vähän kippana, mutta ei se mitään. Ostin moppilankaa kerran heräteostoksena ja en ookaan sit oikein keksinyt mitä siitä tekisin. Hattu oli kuitenkin niin kiva, että nyt tytötkin haluavat omat, eli saatan saada jopa kaiken langan upotettua niihin. Jee! Aurinkoisia päiviä kaikille!