Kahdeksan vuotta äitinä



Ja niin vain kesäkuu tuli, erittäin varkain. Oltiin eilen aamulla tekemässä lähtöä kouluun, päiväkotiin ja töihin kun yhtäkkiä muistin eteisessä, että Pöttiksen synttärit on jo seuraavana päivänä! Lapsi itsekin yllättyi! Siinä me sit seistiin ihan äimänä ja oltiin ihan et what, synttärit huomenna?!

Hain töistä tullessani lapselle ruusukimpun ja sikspäkin Arnoldsin sydänmunkkeja. Enempää en hämmästyksestä toivuttuani ehtinyt. Tai no, ostin mä sille töistä löytämiäni Tappara-tatuointeja ja Aku Ankka -kirjan. Olivat kyllä tosi mieluisia! Etenkin kun jätin kertomatta että löysin tosi halvan kirppispöydän ja lahjat maksoivat yhteensä alle kaksi euroa. Vaikka mitäpä sillä hinnalla tosin väliä on. Juhlimme synttäriä siis jo eilen, eli edellisenä iltana, koska pääsin vähän aikaisemmin töistä ja oli siis parempi sauma käydä töiden päälle ruusuostoksilla. Kaverijuhlat pidetään viikkoa myöhemmin. Meinasin ensin kutsua koko luokan, mutta tulin järkiini ja sovimme että lapsi valitsee viisi kaveriaan ja järkkää heille grillibileet. Siellä grillataan nakkeja ja makkaraa ja ehkä myös maissia. Ei leipomista, eikä muutakaan ankeaa järkkäilyä. Nyt vaan rukoillaan hyvää säätä!


Olen ollut tänään siis kahdeksan vuotta äiti. Äitiys on ollut sekä tosi erilaista, että samanlaista kuin etukäteen kuvittelin. Mulla oli paljon suuria suunnitelmia siitä kuinka luen paljon lapsille, ostan heille vain puuleluja ja puen heidät vain kirppisvaattein. Ja oon kuulkaas oikein pitkälti tehnytkin niin! Tiesin myös etukäteen että en koskaan tule noudattamaan kauhean hyvin nukkumaanmenoaikoja, hammaspesuja tai karkkipäiviä. Myös tämä on pitänyt aika hiton hyvin!

Erilaista oli se, että erosin Pöttiksen ja Nöpön isästä. Mulle oli pitkään eroperheet ja yksinhuotajuus sellainen mörkö, että ei oo tosikaan. Ajattelin, että yksi suurimmista epäonnistumisistani olisi se, jos eroaisin omien lasteni vanhemmasta. Vaan sitten kävi niin, että ero tuli kun Pöttis oli kaksivuotias ja Nöpö ihan vauva. Ja se olikin ihan okei. Enemmänkin kuin okei, koska meillä oli tyttöjen jälkeen eron jälkeen tosi hauskaa yhdessä! Lapsen näkökulmasta tilanne tietysti on todella erilainen, mutta itse oon aina kokenut että meillä oli tosi mukavaa kolmistaan. Hiouduttiin tosi hienosti yhteen, me äiti ja tytöt. Edelleen ollaan aika pirun hyvä tiimi, vaikka ollaankin kasvatettu perhettämme kahdella jäsenellä.


Tänään olen töissä ja hion tätä tekstiä loppuun samalla kun pidän ruokataukoa. Lapsi lähti aamulla todistustenjakoon samalla kun minä tänne. Pyysin laittamaan hienomman mekon, vaikka hän totesikin että "Ei se todistustenjako oo äiti mikään juhlatilaisuus". Ehdotus meni kuitenkin läpi, kun sanoin että synttäreiden kunniaksi nyt ainakin kannattaa pukeutua. Todistuksesta sain mieheltäni kuvan, oikein hyvä todistus tuli. Erinomaisesti oli lapsi oppinut kaikkea.

Oon tosi ylpeä että oon kasvattanut tuollaisen tytön, joka on juuri sellainen oman elämänsä peppipitkätossu tai muu vastaava, joka on omatoiminen, hyvän itsetunnon omaava ja toimelias. Joka pärjää ja viihtyy itsekseen, mutta on myös suuri apu auttaessaan esikoismaisella otteellaan meitä päivittäisissä hommissa. Joka uskaltaa olla oma itsensä ja tykätä juuri niistä asioista joista tykkää. Sellaisen tytön joka on sinut itsensä kanssa, eikä ole koskaan epäillyt etteikö osaisi tai pystyisi. Toivottavasti muistan sanoa nämä asiat usein myös hänelle ääneen!


On ollut aivan sairaan siistiä olla jo kahdeksan vuotta äiti maailman parhaille lapsille! Ihan mahtavaa että noi tyypit on mun ja asuu meillä! Toivottavasti myös itse viihtyvät, eivätkä hylkää äitikultaansa heti kun aikuistuvat. Ja jos hylkäävätkin, niin kotiin saa tulla aina takaisin. Parhaita mahdollisia lapsia ovat nuo, kaikki kolme.

Myös tämän päivän ylioppilaille ja kaikille jonkin luokan päättäville ja jostain valmistuville haluan sanoa, että ootte ihan huippuja jokainen. Tehkää niitä juttuja joista itse tykkäätte, älkääkä niitä joita eniten arvostetaan tai mistä eniten maksetaan. Paitsi jos pidätte nimenomaan rahaa ja arvostusta kaikkein tärkeimpänä, silloin kannattaa tehdä just niitä! Muistakaa, että nuorena minkään ei tarvitse olla valmista, eikä mitään tarvitse tietää. Kunhan menette omia arvojanne ja mieluista elämäänne kohti. Silloin kaikki on hyvin.

Ja hei - hyvää kesää!

Kommentit