Kesän ensimmäiset päivät



Ihanasti on startannut kesän ensimmäinen virallinen viikko. Meidän kylällä toimii kesäisin kesäkahvila, joka perheemme iloksi sijaitsee ihan meidän kodin vieressä! Kahvilasta saa kahvin ja leivonnaisten lisäksi mm. pehmistä ja mun lempparijätskejä, eli Jymy-jäälelöä! Lempparijädeni on ihan huippua, koska paitsi että se on ihan uskomattoman hyvää, kotimaista ja sitä saa myös vegenä, ne on lisäksi pakattu pahvipakkauksiin.

Kesäkahvilaan on palkattu aina joku nuori kesätöihin ja tänä kesänä paikan sai toisiksi nuorin veljeni. Veli on lukiolainen asuu noin 300 kilometrin päässä meistä, joten tyyppi luonnollisestikin muutti meille kesäksi asumaan. Näin parin päivän kokemuksella voin sanoa, että hyvin on mennyt. Majoitimme veljen ainakin alkuun meidän pihasaunan kesähuoneeseen jonne ei tule vettä, mutta jossa on sähköt kuitenkin! Ja sehän on tärkeintä ihmiselle, joka on ottanut mukaansa pleikkarin!



Nyt on ollut viileämpää ja tosi tuulista! Millä on ympäri kesän osa ikkunoista auki, mutta nyt on ollut pakko pitää niitä kotona ollessakin kiinni, kun tuuli on paukutellut ikkunoita eestaas. On kuitenkin mukava touhuta ulkona kun ei ole koko ajan niin paahtavan kuuma. Mun kasvimaa on lähtenyt todella nihkeästi kasvamaan ja oon kyykkinyt siellä siistimässä rikkaruohoja yksitellen pois. Ikäänkuin mitä hellemmin ja rauhallisemmin niitä nyppisin, sen varmemmin kasvu lähtisi käyntiin. Jotain täytyy kyllä ihan täydennyskylvääkin, sillä esimerkiksi siemenestä viime vuonna ihan kohtalaisesti itäneet sipulit eivät lähteneet tänä vuonna ollenkaan. Myöskään lehtikaali ei viihdy nykyisellä kasvimaalla, mikä on sääli koska se on mun lempiherkkua! Salaatit sen sijaan onneksi puskevat jokavuotiseen tyyliinsä tuuheina ryppäinä maasta.

Peruna ja perunamaan laidalle istutetut sipuli ja herne kasvavat tasaisen varmasti. Ympärille tehty aita on pitänyt hyvin kanat ja koirat poissa. Yksi kana hieman koetti onneaan ja pistäytyi tarkistamassa perunan laadun, mutta kipitti kyllä kiltisti ulos aitauksesta kun sitä hieman ohjeisti.



En oo vielä tänäkään kesänä saanut haaveilemiani lampaita, mutta onneksi kahvilan pihassa on kesäisin myös niitä. Lammasaitaus ei ihan meidän pihaan näy, mutta välillä hipsin meidän pihatietä ylös ihan vaan katselemaan niitä. Koska onhan ne nyt mainioita! Lehmienkin laidunkausi alkoi jokin aika sitten ja niitäkin pääsee katselemaan ihan kävelymatkan päähän. Ja jos oikein laiskottaa, näkyy ne laitumet kyllä parvekkeeltakin!

Kahvilareissulla oli tänään naapurin lapsetkin mukana (ja vanhemmat, en mä nyt yksin sentään kaikkien kanssa... hehe). Noista on kyllä kehittynyt hyvä jengi! Ovat sulautuneet yhteen niin, että koko porukkaa voi ohjailla kuin omiaan konsanaan. Ja tyttölapset alkavat kaiken lisäksi olla niin vanhoja, että voivat liikkua eestaas jonkin verran ilman vanhempiakin. Mikä ihana vapaus kun ei olekaan yhtäkkiä enää pientä tyttölaumaa jaloissa pyörimässä ja mankumassa milloin mitäkin, vaan ne voi lähettää huoletta omia hommiaan touhuamaan.


Oon nyt vapaalla, mutta keskiviikkona painelen taas duuniin ja silloin pitäisi jättää tuo ekaluokkalainen ööhh, siis nyt jo tokaluokkalainen yksin kotiin ekaa kertaa! Ihan yksin hän ei luojan kiitos ole, sillä kahvilassa työskentelevä veljeni on tietty lähellä ja naapurikin äitiyslomalla, joten aikuisia löytyy kyllä kivenheiton päästä. Lisäksi kesäkuussa on vain kaksitoista päivää joina pienemmät ovat päivähoidossa ja minä töissä, muina päivinä olen joko vapaalla tai täällä on mummu hoitamassa katrasta. On se silti hurjaa katsoa kun toinen itsenäistyy ja tajuta, että noin vaan sen voi jättää ihan itsekseen! Thank god nykyään on edes whatsappi! Voin sentään kysyä vartin välein et miten menee.

Kommentit