Kesäväsymys

Oon aina vähän ihmetellyt kesäväsymystä, mutta nyt oon alkanut ymmärtää sitä! En tosin ihan perinteisimmällä tavalla, sillä saan kyllä valoisallakin nukuttua ihan mainiosti, eikä yötä päivää mollottava aurinko vie energiaa muutenkaan. Ongelma on vähän se, että lisääntyvä valo saa piristymään niin paljon, etten tahdo malttaa olla paikallaan! Siinä missä talvella pimeimpään aikaan painelen välillä nukkumaan jopa ysiltä, kesäaikaan venyn hereillä puoleenyöhön ja herään tosi aikaisin. Hereilläoloajan painan hommasta toiseen ja yritän tehdä niitä myös yhtäaikaa. Välillä käyn vähän (paljon) töissä kääntymässä ja matkalla kaupassa ja kotona kokkailen kolmen päivän perunavuoat, koska vaikka en tykkää laittaa ruokaa, niin on niin paljon energiaa että sitäkin on pakko tehdä (sitäpaitsi nyt on niin viileää että uuni lämmittää kivasti).

Joten joo, väsyttää. Kun ei oikeen malta pysähtyä. Yritin kyllä edellisillä vapailla vaipua sohvalle rötväämään, mutta jaksoin ehkä minuutin ja lähdin taas ulos istuttamaan persiljaa. Sohvallarötväämishommaakin olisi, kun paikattavien lastenvaatteiden kassi pursuaa yli. En ymmärrä miten niistä voi jatkuvasti löytyä pieniä reikiä?!

Oon alkanut viime aikoina tosi paljon kaivata sellaisia päiviä, että voisin vain olla. Että voisin vaan laahustaa jääkaapin ja Netflixin väliä, enkä kävisi ulkona ollenkaan. Sellaisia kun ei oo muutamaan vuoteen ollut yhtäkään. Aina pitää vähintään olla lasten saatavilla tai jos ovatkin joskus jossain muualla, niin me keksitään kyllä sille ajalle vaikka mitä tehokasta tekemistä! Voi tehdä polttopuita, rakentaa aitaa, maalata tai vaikka nyt käydä puutarhalla, jossa käytiin muuten taas. Tosin tällä kertaa kaikkien lasten kanssa. Menimme hakemaan tomaatin- ja kurkuntaimia, mutta tulipahan taas ostettua vähän jotain muutakin.

Oltiin itse asiassa niin hyviä heräteostosten tekijöitä, että saatiin kaupanpäälle piikikäs kurkku! Oli muuten aivan hitokseen terävät piikit! Kurkku oli kuulemma kurkun ja kiivin risteytys, mutta maistui kyllä silti ihan pelkälle kurkulle. Aika huonosti suunniteltu lajike, jos maku pysyy samalla mutta kuori muuttuu entistä epäkäytännöllisemmäksi. Lapsia kurkku kyllä ilahdutti todella! Nöpö oli todella onnellinen, kun sai pitää vaarallista kurkkua koko kotimatkan kädessään.

Väsymys näkyy myös yleisenä sekoiluna, sillä ostin puutarhalta mm. kaksi pelargoniaa ja kotiin päätyi vain yksi. Kävin samalla reissulla kaupassa ja unohdin tärkeimmän, eli vessapaperin vaikka mulla oli kauppalista. Tänään unohdin töihin lähtiessä ottaa eväät ja kotiinlähtiessä en ymmärtänyt mitä autoni piippaa ja miksi se vähän nirskuu ajaessa (käsijarru oli päällä). En meinaa aamulla herätessäni millään muistaa onko herätyskello vain vahingossa jäänyt päälle (tää 06.15 herätys pilaa aina mun kaikki vapaat), vai pitääkö oikeasti herätä. Ja pitääkö lapset viedä hoitoon vai onko mummu tulossa meille. Lauantaina on Pöttiksen kaverisynttärit ja pelkään että unohdan järjestää ne ja yhtäkkiä meille vain ilmestyy vieraita, joiden tuloa en oo todellakaan muistanut. Se olis jo aika paha!

Onneksi edessä on kuitenkin kesäloma! En mä nyt mitään päiviä laske, mutta sen alkuun on muuten 22 päivää.