Pelastusoperaatio

Pelastin tänä viikonloppuna linnunpoikasen. Ainakin toivoakseni pelastin, sillä luonnonvaraisten eläinten pelastaminen on tosi vaikeaa! Yleensähän ne kun eivät ole minkäänlaisessa pulassa, näyttävät vaan siltä. Löysin pienen harakanpoikasen autohallistani Tampereen keskustasta, kun olin menossa töihin. Näin jo halliin ajaessa että se on pieni harakka, betonilattialla pomppimassa ihan yksin. Mulla on hallipaikka sellaisessa yksityisessä pienessä hallissa joka on niin kostea, matala ja romahtamispisteessä, että tiedän joku päivä töistä lähtiessäni löytäväni autoni romataneen katon alta. Ilmanvaihto hallissa suoritetaan sellaisen ison aukon kautta, joka on katossa ja suojattu verkolla. Maanpinnalla verkotetun hökötyksen ympärillä kasvaa pusikkoa niin paljon, ettei sieltä mitään ilmaa pääse vaihtumaan, mutta harakanpoikasia sieltä ilmeisesti satelee alas halliin!

Luonnonvaraisiin eläimiin ei saisi koskaan koskea, joten päätin johdatella ilmanvaihtoaukon alla huutavan ja pomppivan pikkuharakan oven kautta ulos koskematta siihen itse. Ihan hyvin meni, kunnes tyyppi pomppi suoraan parkissa olevan auton alle. Aivan helvetin uuden ja kalliin auton alle. Hivuttauduin autojen väliin ja kyykistyin varovasti. Olin aivan varma että onnistun jollain mystisellä tavalla naarmuttamaan sitä. Työnsin käden auton alle ja koitin ohjata harakanpoikasta tulemaan pois. Kaveri ei hievahtanutkaan. Yritin uudestaan. Ja uudestaan. Kaivoin repusta ainoan kättäpidemmän minkä löysin, eli deodoranttipullon. Nojauduin varovasti helvetin kalliiseen autoon ja yritin deodoranttipullolla yltää kopauttamaan maata ihan pikkuharakan varpaiden vieressä, jotta sen ymmärtäisi pomppia pois. Ei tulosta.

Aloin tuntea itseni idottiksi, joten päätin jatkamaa matkaa. Ehkä pikkuharakka ei ollut ollenkaan pulassa? Ehkä sen vanhemmilla oli selkeä reitti jostain kolosta halliin ja poikanen oli asunut siellä jo monta päivää. Lähdin talsimaan töihin. Maanpinnalla käännyin katsomaan verkotettua ilmanvaihtojuttua. Sen yllä liiteli aikuinen harakka. Kävelin lähemmäs pusikoiden ympäröimää verkkoa ja näin, että verkon alareunan ja maanpinnan välissä oli juuri harakanpoikasen mentävä rako. Ei aikuisen, vaan poikasen. Juoksin takaisin halliin.

Harakanpoikanen oli tullut ulos piilostaan ja nökötti helvetin kalliin auton vieressä betonilattialla. Tunsin edelleen itseni jostain syystä vähän typeräksi ja mulla alkoi olla todella kiire töihin. Menin harakan viereen ja nappasin sen käteen. Poikanen alkoi huutaa suoraa huutoa, mutta ei pyristellyt irti. Juoksin harakka kädessäni ulos ja menin puskon luokse. Kävi kyllä mielessä pariinkin kertaan, että pitäis olla hanskat. Mutta ku ei sitä aina noin vaan hanskoiksi muututa.

Pienen sekunnin murto-osan meinasin napata harakasta kuvan, ennen kun päästin sen maahan. Mutta sitten tulin järkiini. Ei se ole minun harakkani, ei minulla ole oikeutta pitää sitä nyrkkiini kahlittuna yhtään sen kauempaa kuin tarvitsee. Vain että saisin kivan kuvan. Päästin harakan maahan ja se pomppi pensaaseen. Aikuinen harakka pomppi perään. Tuli hyvä olo, jopa ihan liikuttunut! Aikuisella harakalla oli varmaan ollut kova hätä lapsen pudottua. Samalla muistin lapsuuteni lemmikkiharakan. Sen nimi oli Tiistai ja se asui meillä aika kauan. Näin jälkikäteen ajatellen puun alta löytynyt Tiistai tuskin oli hylätty, mutta meistä lapsista tuntui tärkeältä pelastaa se. Tiistaista kasvoi tosi hieno harakka, joka kesyyntyi ja kulki veljeni olkapäällä paikasta toiseen. Oli tosi liikuttavaa pitää pientä tuntematonta harakkaa hetken aikaa kädessä, sillä muistin sekunnin murto-osassa miltä tuntui kun pieni Tiistai pomppasi kädelle ja siitä olkapäälle.

Yleensä luonnonvaraisten eläinten auttamiseen ei tarvita eläimen ja ihmisen välistä kontaktia. Kun löydät loukkaantuneen tai muuten apua tarvitsevalta näyttävän eläimen. Selvitä mahdollisuuksien mukaan ensin mitä pitää tehdä. Näin vältyt aiheuttamasta lisävahinkoa. Keväällä ja alkukesästä monien eläinten poikaset värjöttelevät yksinäisen näköidenä ulkosalla, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään hätää.

Hätäkeskukseen ei myöskään ole syytä soittaa, ellei yleinen turvallisuus ole vaarassa tai eläin aiheuta järjestyshäiriötä. Luonnonvaraistenkin eläinten auttaminen on kuitenkin perustuslaissa säädetty, joten oman onnensa nojaan pulassa olevaa eläintä ei saa jättää. Hyviä neuvoja eri tilanteisiin tarjoaa esimerkiksi Oulun seudun eläinsuijeluyhdistys.

Just nyt, kun vieläkään ei ole satanut tippaakaan, suositellaan oraville ja siileille laitettavaksi matalia vesiastioita. pihoihin, jotta ne eivät vallan kuivahtaisi. Jollet ole vielä tästä kuullut ja toiminut, niin toimi nyt!