Unelmatyötä etsimässä - Osa 1: Unelmat kuuluvat kaikille!


Työelämä puhuttaa paljon! Ja miksi ei puhuttaisi, sillä ihminen viettää valtavan osan elämästään töissä. Sieltä saa paitsi rahaa, myös merkitystä elämälleen ja jopa hyviä ihmissuhteita elämään. Ainakin silloin, kun työpaikka on hyvä. Huonoimmillaankin työ tuo rytmiä ja vakautta elämään ja tietysti säännöllisen tilipussin. Työ myös kehittää ihmistä ja antaa jatkuvasti kokemusta osaamisen eri osa-alueilla. Kaikista niistä ei välttämättä ole hyötyä myöhemmin työelämässä, mutta usein ne osoittautuvat jollain tapaa hyödyllisiksi ainakin siviilielämässä.

Vielä muutamia vuosia sitten puhuttiin valtavasti työelämän murroksesta. Taantuman aikaan työpaikkoja meni alta, uusia ei syntynyt oikein mihinkään ja nekin, jotka saivat pitää työnsä joutuivat painimaan jatkuvan epävarmuuden kanssa. Työelämästä tuli julkisessa keskustelussa pätkittäistä, jatkuvaa koulutusta vaativaa ja turvatonta. Turvattomuus laajeni myös muille asteille. Kehiin astuivat nuorten syrjäytyminen ja nuorisotyöttömyys. Kun työnhakijoiden joukossa on paljon koulutusta ja työkokemusta omaavia hakijoita, harva palkkaa vastavalmistuneen nuoren. Myös jonkinlainen hapuilu tuntuu lisääntyneen, kun enää ei olekaan varmaa että pitkä opiskelu ja kova työ sen parissa takaisivat valmistuneelle töitä. Moni ei lähde uutterasti kouluttautumaan tiettyä uraa ajatellen, sillä ei ole yhtään varmaa onko sellaista luvassa.

Nyt suunta tuntuu muuttuneen, tai sitten olen itse ollut vain tietynlaisten kanavien äärellä. Nykyään nimittäin olen törmännyt yhä enemmän ja enemmän ajatuksiin unelmatyöstä. Siis siitä että työ ei olisikaan jotain mikä määrittelisi minut, vaan minä voisin olla se joka määrittelee oman työni. Tämä on ajatus, joka kääntää työn epävarmuuden ja pätkittäisyyden päälaelleen. Sehän voikin olla hyvä juttu! Ehkä työksi onkin mahdollista tehdä erilaisia pätkiä ja projekteja ja kaiken lisäksi valita ne itse. Kuulostaako liian utopistiselta?


Aiheen äärelle eksyin, kun törmäsin sattumalta Unelmahommissa -kirjaan ja kuuntelin sen äänikirjana. "Tee itsellesi työtä siitä mistä pidät", kirja lupaa ja antaa kattavat vinkit siihen, miten se tehdään. Unelmahommissa on saamassa ymmärtääkseni jatko-osan, joten aiheesta on luvassa lisää myöhemmin.  Kirjoittajat Satu Rämö ja Hanne Valtari pitävät myös omaa podcastia, joka on just sopivaa työmatkakuunneltavaa! Jokaisessa jaksossa on mukana vieras, joka antaa oman näkökulmansa työelämään. Inspiroivimmaksi mulle on muodostunut ehdottomasti Äidin puheenvuoron Inarin haastattelu, joten jos Inarin kanava ei ole sulle tuttu, niin tutustu ihmeessä!

Acastista löysin Unelmaduunareiden lisäksi tällä viikolla Antero Riihimäen ja Oliver Brinyn Menestyksen märritelmä -podcastin ja oon nyt tutustunut siihen. Podcastissa on tosi hyvä meininki ja just sopivan nöyrä ote kuulijoihin. On ollut tosi mielenkiintoista kuunnella, kuinka joku niputtaa mukaansatempaavalla tavalla nippuun jutut, jotka tavallaan itse on aina tiennyt, mutta joista jonkun muun sanomana tulee suuria elämän oivalluksia.

Unelmointia tai ei, olen tutustunut ajatuksiin unelmatöistä, unelmistä yleensä, menestyksestä ja niiden saavuttamisesta viime aikoina paljon ja aion nyt jakaa oivalluksiani aiheeseen liittyen muutaman postauksen mittaisen sarjan verran. Jokaisella on mahdollisuus tavoitella omia unelmiaan ja tehdä töitä niiden eteen. Välillä isojen juttujen saavuttaminen tuntuu kaukaiselta ja jopa mahdottomalta, mutta oikeiden työkalujen avulla pääsee tosi pitkälle! Ja vaikka tähtäimessä eivät sulla olisikaan varsinaisesti työhön liittyvät unelmat, voi näillä eväillä pyrkiä mitä tahansa unelmaa kohti. Ja niitä meillä kaikilla pitää olla. Joten pysy mukana!

Kommentit