Viikonlopun saavutukset!

Onko sullakin päässä lista? Se lista, johon kasaantuu jatkuvasti kaikenlaista sellaista mikä ei ole akuuttia, mutta mikä pitäisi tehdä. Siivota lasten vaatekaapit. Käydä lehtipino läpi. Selvittää mitä on siinä kaapissa, jonne aina tulee tungettua kaikki ylimääräinen. Öljytä terassikalusteet ja korjata eteisen lipaston laatikko. Lista, joka yleensä vain kasvaa ja kasvaa ahdistavaksi möykyksi joka jossain vaiheessa on niin suuri että sen purkaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä.

Ai vitsit kuinka melankolista! Mutta valitettavan totta, sillä usein arjessa on niin kauhea kiire että kaikista hoidettavista asioista tulee sitku-asioita. "Sitku mulla on kesäloma", "Sitku saan lapsille hoitajan", "Sitku jaksan taas..."

Oon alkanut antaa tälle listalle ensiapua hoitamalla yhden asian jokaisilla vapailla. Ja tiiättekö mitä? Siitä tulee ihan mahtava fiilis! Kun jokaisilla vapailla hoitaa yhden pitkään suunnitellun asian, kutistuu hirvittävä sitku-klöntti pikkuhiljaa, eikä asioiden lisääminenkään siihen tunnu enää niin pahalta. Kun tietää, että niitä saa kyllä myös hoidettua. Jos on erilainen työrytmi kuin mulla niin homman voi hoitaa toisinkin. Voi päättää hoitaa vaikka yhden asian joka maanantai tai kaksi kertaa viikossa. Kunhan hoitaa säännöllisesti.

Viime viikonloppuna purin listaa enemmänkin. Aloitin sen ompelemalla kestokasseja hevi-ostoksia varten. Oon koko ajan ollut tietoinen siitä, että mulla on kaikki materiaalit olemassa (vanha ikea-verho, vanha mekon helma ja pätkä matonkudetta, jonka lapsi sai kerran jostain lankakaupasta). Silti oon meinannut tätä asiaa jo noin kaksi vuotta! Viimeksi kaupassa käydessäni päätin kuitenkin, että enää en noita muovinyssyköitä osta! Punnitsin sipulit irtona vaa'alla ja päätin, että seuraavan kerran kun menen punnitsemaan, mulla on se pirun kestokassi.

Ja äkkiähän se lopulta kävi, kun vaan teki. Vaikka me ei ompelukoneen kanssa olla kovin läheisiä ystäviä, niin kyllä me toimeen tullaan kun tarvii ommella vaan suoraa. Nyt vaan pitää toivoa ja rukoilla, että ompelin niin kestävät kassit, että saumat ei ratkea. Yritin ainakin! Jos nää toimii niin verhoa jäi onneksi ylikin vielä noin viiden kassin verran. Tosin tuskin me kolmea enempää koskaan tullaan tarvitsemaan. 

Purin myös kaksi rikkinäistä vauvan villapaitaa takaisin langaksi (nyt on syksyksi sukkalankaa!) ja korjasin pinon lasten rikkinäisiä vaatteita. Meillä reikääntyy vaatteet jatkuvasti ja jostain syystä niiden pienenpienten reikien ompeleminen kiinni on aivan tosi vastenmielistä! Teen sitä lähinnä vasta sitten kun tajuan, että jokaisella on enää noin kahdet ehjät housut. Mutta voi vitsit siitäkin tulee hyvä fiilis! Vähän kuin olisi yhtäkkiä saanut pinon uusia vaatteita.

Shoppailemassa käytiin ihan oikeasti sunnuntaina. Pyörähdimme kirpparilla ja löysin kaksi vanhaa karhula-pulloa ja pari muuta astiaa. Pullot on aivan sairaan hienoja, aidot posliinikorkit ja kaikkee! Näistä tulee todella kauniit maljakot kesäkukille. Sitä virkaa on tähän mennessä toimittanut jo kuvassa taka-alalla näkyvä pieni vihreä jekkupullo, jonka löysin perunamaata kääntäessä. Eikä muuten oo ihan ainut pullo mitä tältä tontilta on maan alta kaivettu! Niillä pulloilla olis voinut perustaa melkein jo oman viinakaupan, piru vaan että olivat kaikki tyhjiä.

Tällee maanantaiseen tapaan on lähtenyt taas arki rullaamaan töiden merkeissä. Sekin on mukavampaa kun on saanut jotain pitkään meinattuja juttuja aikaan, vaikka ne oliskin kuulkaas kuinka pieniä tahansa. Aina ei tarvi saavuttaa niin suuria asioita, hyvän mielen voi löytää ihan pienistäkin jutuista!

Ihanaa alkanutta viikkoa!