Virkattu koiran talutushihna

Oon ollut ehdottomassa langanostolakossa jo pitkään. Mihinkään ei yksinkertsisesti enää mahdu kun joka kaappi, laatikko ja nyssykkä on täynnä lankaa. Niitä on sängyn alla ja kaappien päällä. Kaikkialla. Ja jos ei lankaa, niin arvaatteko mitä? No niitä keskeneräisiä töitä tietty! Nyt viime aikoina oonkin havahtunut siihen, että jos tekisin ne kaikki valmiiksi niin saisin varmaan noin huoneellisen lisätilaa tähän taloon. Ja se on paljon se, kun suhteuttaa tämän talon neliöihin.

Yksi ihan naurettavan lähellä loppusuoraa ollut työ on ollut tää koiran talutushihna. Virkkasin sen joulunpyhinä ja se jäi tasan sen verran kesken, etten löytänyt päättelyyn sopivaa neulaa. Tungin hihnan jonnekin korin perälle ja sitten en vaan viitsinyt päätellä niitä langanpäitä. Vaan nyt oon päättänyt ottaa itseä vähän niskasta kiinni ja alkaa järjestelmällisesti saattaa valmiiksi näitä keskeneräisyyksiä. Ja aloitin tietty helpoimmasta, eli tästä jossa oli vain pääteltävät langat.

En edes oikein tiedä, miksi tein koiran talutushihnan. Ostin jossain ihmeellisessä mielenhäiriössä muurarin käsityölankaa, koska se oli marketissa halpaa ja kivan väristä. Virkkailin sitä joulun alla leffaa katsoessa eestaas ja yhtäkkiä vaan huomasin, että mulla oli tällainen hihna! Ja nätti hihna tulikin, sillä väriyhdistelmä on yksi mun suosikeista! Tosi tukevakin siitä tuli, mutta mua silti vähän epäilytti, että se ihan tosissaan kestäisi kovin pitkää käyttöä meidän isohkoilla koirilla. Lähetin siis hihnan mun nuorimmalle veljelle ja toivon, että se pääsee käyttöön kotitekoisille hihnoille sopivalla mäyräkoira-Mököllä. Mökö-rukkaa kun aina luullaan pojaksi, joten ehkä sitä piristää tällainen vaaleanpunaiseenkin vivahtava talutushihna.

Tokihan me käytiin hihnaa itsekin silti testaamassa! Ihan hyvin se toimi myös Martalla, mutta harmillisesti Martta ja hihna eivät olleet niin kuvauksellisia, kuin olis ehkä toivoa saattanut. Mutta tulipahan ulkoiltua koko perheen kesken taas kunnolla, kun otin koko miesväen mukaan kuvausassareiksi pellonreunaan räpsimään.

Seuraavaksi viimeistelen villatakin, jonka piti valmistua Pöttikselle kun ekaluokka alkaa. Nyt vihdoin sain neulottua viimeisen hihanpuolikkaan ja liiteltyä palat yhteen ja kyllä - villatakki taitaa onneksi mennä päälle vielä tokaluokallakin! Siitä on tulossa tosi hieno, onneksi osasin ennakoida todellisen valmistumisaikataulun ja tikuttelin kunnolla kasvunvaraa.

Se olis hei taas maanantai ja juhannusviikko! Mulla se tarkoittaa sitä, että vielä kaksi päivää pitäisi painaa töissä ja sitten päästään nelipäiväisen juhannuksen viettoon. Upeaa alkavaa viikkoa kaikille!