Kesäloma kului ensin hitaasti ja sitten kuin siivillä. Olen koko vuoden selvästikin kerännyt valtavaa piilevää väsymystä, sillä vaikka rakastan aikaisia aamuja, en monena aamuna onnistu nousemaan ennen puoli kymmentä. Olen saanut aikaan paljon, mutta tekemättömät asiat tuntuvat silti valuvan sormien välistä jonnekin tulevaisuuden to do -listalle. Elämä on yhtä haahuilua, ja vaikka haahuilukin on hyvästä, nauttisin siitä tekemisestäkin tosi paljon.

Kuulun siihen ihmisryhmään joka touhuaa koko ajan jotakin, mutta saa verrattain aika vähän aikaan. Eräänä aamuna heräsin ja päätin laittaa hiuksiini hieman colormaskia ennen suihkuun menoa. Yritän kasvattaa omaa väriäni takaisin ja juurikasvu on niin järkyttävä, että vaatii hieman kevyttä tasoitusta. Katson puhelimesta kelloa ja huomaan, että akku on melkein lopussa. Ja ai niin - pitikin jo eilen googlettaa josko jostain saisi vielä niitä superhyviä moppeja, jollainen meillä oli kun Pöttis oli pieni! Googletan mopin ja löydän sen kuvahausta, mutten kotimaista jälleenmyyjää. Menen etsimään Facebookista - ja jään sinne. Tosin se akku on aika lopussa, joten täytyy pian nousta etsimään laturia. Ai niin, se suihku!

Laitan colormaskin päähän ja päätän tyhjentää tiskikoneen samalla kun se vaikuttaa. Tosin kannattaisi kyllä oikeastaan laittaa kahvi tippumaan, sillä silloin se tippuu samalla kun tyhjennän tiskikoneen ja siten voin juoda kupillisen ennen kun menen suihkuun. Laitan kahvin tippumaan ja huomaan, että illalla keittimeen jääneelle suodatinpussille ei ole mitään paikkaa. Alan kaivaa kaapista jotain kompostiastiaksi kepaavaa, kun huomaan että pöytätasolla oleva kuppi, jossa säilytämme pieniä teräviä veitsiä, vaatisi myös pesua. Kannattaa laittaa se nyt samalla tiskikoneeseen kun muutenkin tyhjennän sen! Alan tyhjentää kupissa olevia vetsiä laatikkoon.

Saan kuin saankin kahvin kyllä tippumaan. Sitten täytyykin jo kaivella tytöille aamupalatarpeet jääkaapin ylimmältä hyllyltä, sillä he eivät yllä sinne itse. Alempia hyllyjä ei voi käyttää, sillä niitä ei ole. Jääkaappi on ollut rikki kaikin puolin viimeisen puoli vuotta ja viimeisimpänä ilonamme alkanut tiputella hyllyjään alas yksitellen. Uusi on kyllä jo tilattu, mutta toimitusaika venyi heinäkuun lopusta elokuun alkuun, kun jahkailin tilauksen kanssa niin kauan.

Nöpöä harmittaa, kun jogurtin päälle ei ole mitään. Ehdotan että hän laittaa sekaan eilen poimittuja mustikoita. Ne ovat vielä keittiön tasolla kannellisessa rasiassa, sillä en saanut niitä mahtumaan rikkinäiseen jääkaappiin. Oikeastaan ne pitäisi laittaa pakastimeen, mutta en ole löytänyt tarpeeksi sopivia rasioita, enkä haluaisi ostaa uusia. Onneksi tiskikonetta tyhjentäessä löytyy kuitenkin yksi! Keskeytän hyvin (ja vihdoin!) alkaneen tyhjennyksen kipatakseni rasian täyteen mustikoita ja kiikuttaakseni sen pakkaseen. Onpahan edes jotain säilöttynä.

Kahvi on tippunut aikaa sitten. Tyhennän tiskikoneen loppuun, mutten juo kahvia vaan menen suoraan suihkuun. Colormaskin käyttöohjeissa käsketään antaa sen vaikuttaa 3-5 minuuttia. Minulla vaikutusaika on venynyt liki puoleen tuntiin, mutta en siltikään huomaa minkäänlaista vaikutusta sävyssä. En tyvessä, enkä latvoissa. Hiukset ovat kuitenkin kivan sileät!

Olemme puolisoni kanssa täydellisiä vastakohtia. Siinä missä minä touhuan koko ajan kaikkea samaan aikaan, hän tekee yhden homman kerrallaan ja pitää sitten tauon. Hän nukkuu usein päiväunia ja syö aina kaikessa rauhassa. Se on ihailtavaa, mutten pysty siihen.

Viime viikolla pudotin automme rekisterikilven. Ajoin kotipihaan, oikaisin hieman autoa ja onnistuin sohaisemaan kilvellä verkkoaitaan, jonka seurauksena kilpi tarttui siihen ja repesi toiselta puolelta irti. Vilkaisin sitä, mutta koska satoi kaatamalla en jäänyt kiinnittämään kilpeä takaisin paikalleen. Seuraavana aamuna mies heräsi, ruokki kanat ja koirat ja ajoi sitten auton toiselle puolelle pihaa. Hän irroitti kilven ja kiinnitti sen takaisin. Sitten hän palasi sisään ja söi kaikessa rauhassa aamupalaa. Minä en syö koskaan aamupalaa. En ehdi, koska sählään.

Jos on luonteeltaan sähläävä ihminen, sitä vaan on. En usko että muunlaiseksi on kovin helppoa, tai edes mahdollista muuttua. Tärkeintä on tunnistaa tämä piirre itsessään ja sen jälkeen hyväksyä se. Tehdä asioita omalla tavallaan, eikä tuntea koko ajan jatkuvaa morkkista siitä, ettei ole yhtä säntillinen kun moni muu. Niin ne asiatkin alkaa sujua! Kaikki samaan aikaan erikoisessa sekasotkussa, mutta sujuu silti! Omalla tavallaan.