Mustikkaan!

Ootko säkin lukenut tai kuullut jostain, että tänä vuonna tulisi kuivuuden ja kuumuuden vuoksi mustikkaa tosi vähän? Kumoan nyt tämän väitteen! Tutkittuani mustikkamaastoja pitkään ja hartaasti kahdella eri paikkakunnalla, aion nyt väittää että sekä mustikkaa, että vadelmaa tulee nyt niin runsaasti että eihän niitä edes ehdi kerätä!

Kävin ensimmäisen kerran ihastelemassa mustikan kukintoja toukokuussa. Sen jälkeen oon tasaiseen tahtiin seurannut mustikan kehittymistä ja nyt, nyt vihdoinkin viikonloppuna myös poimimassa. Vadelman asiat mua ei ole niin kauheasti kiinnostuneet, sillä meillä kasvaa pihassa puutarhavadelmaa vähän liiaksikin asti. Mutta eihän sitä nyt oo voinut olla huomaamatta, että sitä puskee myös esiin ihan kaikkialta!

Vaikka päivä olisi millainen, metsässä käynti rauhoittaa aina. Meillä lapset nurisee lähtiessä melkein aina, mutta innostuvat joka kerta lopulta leikkimään niin paljon, että eivät malttaisi lähteä pois! Eihän se marjassa käynti niin rentouttavaa pienen lauman kanssa oo kuin yksin, mutta on se silti tosi kivaa. Tärkeintä on, ettei oo kerralla liian kauan vaan käy ennemmin vaikka joka päivä vähän niin se kiva metsässäkäyntifiilis pysyy loistavasti yllä.

Eväitä me ei oteta ikinä kun metsä on niin lähellä, mutta vesipullo olisi kyllä tänäkin viikonloppuna ollut tarpeen. Myös hyttysiä alkaa olla sellaisia määriä, että vaikka olis kuinka hiostava sää niin kyllä tuo itikkamäärä alkaa pitkiä hihoja jo vaatia. Punkkeihin ja hirvikärpäsiin en oo tärmännyt metsässä ikinä (kop kop!) ja toivon todella että mun elämä jatkuu siinä suhteessa samalla linjalla loputtomiin! Kissoista kun nyppäsin viikonlopun aikana punkkeja jopa kaksin kappalein. Tosin ihan hyvin oon säästynyt, sillä ne oli tämän kesän ainoat punkit.

Siivoilin viikonloppuna ulkoilun vastapainoksi meidän tunkkaista vinttiä. Sieltä on aika lailla kaikki jo remonttia varten raivattukin pois, mutta iso läjä vanhoja kirjoja odotti vielä läpikäyntiä ja tomutusta. Kirjoista osa oli paljon vanhempia kuin olin luullut, kuten esimerkiksi tää kansakoulun puutarhakirja vuodelta 1914.

Ihanimmat, koviin kansiin nidotut Kotiliedet odottavat vielä lukijaansa. Niitä löysin kolme sodanaikaista vuosikertaa. Lehdissä oli yllättävän tiukkaa asiaa esimerkiksi avioliittolaista, maakellarin lisäeristyksistä ja tulisijojen oikeaoppisesta lämmityksestä. Mää aina jotenkin oon tyhmänä kuvitellut, että ennen kaikki vaan osasivat kaiken, mutta ilmeisesti hyvään taloudenhoitoon on tarvittu Kotiliesi jos toinenkin. 

40-luvun säilöntäoppaasta jo vähän innostuin sillä se löytyi erään kirjan välistä kuin tilauksesta! Kyseessä oli kuitenkin sokerittoman säilönnän opas, jossa neuvottiin kuinka säilöntä tapahtuu atamonin avulla. Mää oon sellainen sokerisäilöjä joka ei pärjää päivääkään ilman kunnon sokeritankkausta, joten jätän atamonit kyllä muille. Sitäpaitsi oon moderni ja mulla on sentään pakastin! Keittokirjoihin aion kuitenkin tutustua huolella, josko niistä löytyisi hyviä ja yksinkertaisia reseptejä kasvimaan tuotoksille.

Aina yhtä innolla ootan tätä marjakautta, mutta ihan yhtä tuskaiselta tuntuu, kun tarttis alkaa keitellä mehuja. Varsinkin näillä keleillä! Oonkin joutunut nyt työntää marjat sellaisenaan pakkaseen ja toivonut, että saataisiin yksi viileämpi mehunkeittopäivä väliin. Sitä varten tarttis ehkä etsiä mehumaija, joka on taas jossain, kuten joka vuosi tähän aikaan. Mutta jätetään se suosiolla parin päivän päähän, sillä nyt nautitaan vielä helteistä! Näillä keleillä voi hyvällä omallatunnolla makoilla vaikkapa pihakeunissa ja lukea vanhoja Kotiliesiä.

Aurinkoisia päiviä!