Synttärit

Taas on juhlittu! Meillä vietetään joka kesä tyttöjen yhteisiä sukulaissynttäreitä. Vaikka en oo mitenkään kova leipomaan noin muuten ja etenkin kaikki makeat leipomukset jätän suosiolla muille, niin näihin kemuihin tulee yleensä leivottua vähän joka sorttia!

Tänä vuonna meillä kävi loistava tuuri, sillä juuri sinä päivänä kun mun oli tarkoitus käydä kaupassa ja leipoa kaikki pohjat, soitti Puuskin mummu aamulla ja kysyi saako viedä pojan teatteriin. Tottakai! Miten sattuikin, että juuri sille torstaipäivälle oli jostain sattunut järjestymään pari ylimääräistä teatterilippua. Mummu haki Puuskin heti aamusta ja me tytöt kävimme kaupassa ja leivoimme oikein urakalla.

Okei, okei. Minä leivoin oikein urakalla ja tytöt puuhasivat yläkerrassa jotain, joka ilmeisesti ei ollut siivoamista (vaikka näin sovittiin), koska en nähnyt loppupäivästä missään siistiä. Olivat kuitenkin hengessä mukana!

Leipoessa meinasi epätoivo iskeä montakin kertaa. Olin jostain saanut päähäni, että just näille synttäreille pitää leipoa yksisarviskakku ja sateenkaarimuffinsseja. Muffinssit olivatkin aika helppo juttu, mutta kakku oli melkoinen koitos! Onneksi Kinuskikissalta löytyi sellaiset ohjeet, joissa oli valtavasti hyviä vinkkejä kakun valmistukseen. Lisäksi Pöttis viettää paljon youtubessa erilaisia askartelu- ja leivontavinkkejä katsellen, joten hänellä oli aivan loistavia vinkkejä!

Tein kakun vain summittaisesti ohjeen mukaan ja esimerkiksi täytteen tein oman maun mukaan ja lisäsin liivatetta, koska pelkäsin niin kovasti kakun lässähtävän. Täydellisen mallisen kakun niksi löytyi vihdoin tätä kakkua tehdessä: Kakku kannattaa nimittäin koota nurinpäin kelmutettuun kattilaan edellisenä päivänä ja kumota seuraavana päivänä kakkulautaselle muotistaan. Voi olla että kaikki leipurit tekee näin jatkuvasti, mutta mulle tää oli aivan tajunnanräjäyttävän upea oivallus!

Lisäksi onnistuin vihdoin tekemään kakkuun täydellisen päällisen vatkaamalla kermavaahdon joukkoon purkillisen vaniljatuorejuustoa ja hieman vaniljakreemijauhetta. Tuorejuuston avulla pursotuksetkin oli paljon helpompi tehdä. Oon kreemijauhetta käyttänyt ennenkin ja joskus koittanut laittaa sekaan maitorahkaa, mutta ensimmäisen kanssa kermavaahdosta tulee liian makeaa ja toisen kanssa liian rahkaisaa.

Eli siis kyllä - ihan täysi tumpelokin voi saada ainakin siedettävän kattauksen aikaiseksi, jos oikein uutterasti yrittää ja häiriötekijät on dumpattu mummulaan! Kun emme liikaa keskity niihin mokkapaloihin jotka jo heti uunista ottaessani pudotin lattialle, tai siihen että muffinssit itse asiassa jämähtivät aika pahasti vuokiin kiinni, niin oikeastaan olen jopa onnistunut leipoessa. Mikä fiilis!

Leivoin muuten myös (omista perunoista tehtyä!) perunarieskaa joka taisi olla syödyin kaikista tarjoiluista, mutta se nyt on semmosta terveellistä. Kuka niitä kuvaa.

Koko synttärihumun kruunasi meidän iskä, joka toi tullessaan mummulta neljä litraa tuoreita mansikoita! Eikä tää mansikansyönti tähän lopu, sillä niitä kypsyy lisää joka päivä ja tänään me ajellaan jopa viikoksi mun lapsuudenmaisemiin ja syödään mansikkaa mummulla kuin emme olisi mansikoita koskaan nähneetkään! Tai jotain sinnepäin.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!