Tipuja tipuja!


Meillä on kuulkaas alkanut toinenkin kana hautoa! Valkoinen kanamme Rauha on kärkkynyt hautomapaikkaa jo jonkin aikaa ja vihdoin se vapautui. Meillä on kanalassa neljä pesää, mutta jostain syystä vain yksi niistä on kelvannut hautomispesäksi. Rauha yritti useampaan otteeseen alkaa hautoa juuri siinä pesässä jossa Nellikin oli hautonut, mutta joutui odottamaan niin kauan että Nellin tiput olivat tarpeeksi isoja muuttamaan pesästä pois.

Jo viime kesänä hautoneen Nellin tämänvuotiset tiput ovat olleet aivan huippuja. Terveitä ja eivät niin vilkkaita kuin edeltäjänsä! Siinä missä viime kesänä ensimmäiset tipujen ulkoilut pihassa olivat katastrofeja, ovat nämä olleet todella helppohoitoisia. Viimekesäiset karkailivat aidanraoista, menivät kanalan alle ja eivät osanneet itse mennä ramppia pitkin yöksi kanalaan, vaan ne piti nostaa yksitellen. Nostamisesta emokana ei pitänyt, vaan hyökkäsi joka kerta kun menin törkeästi kajoamaan hänen jälkikasvuunsa. Tänä vuonna en ole joutunut nostamaan yhtäkään tipua, vaan tyytynyt tarkkailemaan niitä kauempaa.


Kovin kesyjä näistä ei nyt näillä näkymin siis ole tulossa, vaikka ne päivisin saavatkin vapaasti palloilla pihassa meidän ihmisten seurana. Kuviinkin lahjoin kanaperheen kaurahiutaleilla. Sukupuolia olemme yrittäneet kuitenkin tunnistaa ja mies on sitä mieltä, että näistä kolme on kanoja ja kolme kukkoja. Voi pitää hyvinkin paikkansa, mutta itse tunnistin selkeäksi kukoksi vain tuon kaikkein tummimman. Komea kukko siitä onkin tulossa tuolla värityksellä!

Meidän kanamme ovat suomalaisia maatiaiskanoja, joita on olemassa useampaa eri kantaa. Olisin halunnut meille alunperin jotakin tiettyä harvinaisempaa kantaa, mutta lopulta löysimme niin hyvät kanat ja kukon, että tyydyimme näihin sekakantaisiin. Aivan upea värikirjo näillä ainakin on, sillä otimme tarkoituksella mahdollisimman eriväriset kanat, jotta lapsetkin tunnistaisivat ne.


Minulta kysytään todella usein, mitä näille tipuille tehdään kun ne ovat kasvaneet isoiksi. Koska meillä on vasta toinen satsi kasvamassa, olemme aikeissa jättää kaikki kanat itsellemme. Ensi keväänä joko myymme niistä pari tai sitten rakennamme toisen kanalan ja jaamme parven. Kanojen talvihoito on kuitenkin sen verran työlästä, että yksi parvi saa riittää jos työtilanteemme jatkuu samanlaisena vielä ensi talvena. Meillä kun menee työajat ristiin siten, ettemme pahimpina kuukausina näe toisiamme juuri ollenkaan. Silloin lapsissa ja koirissa on ihan tarpeeksi hoitamista.


Kukot menevät teuraaksi. Teurastimme viime syksynä kolme kukkoa ja se oli yllättävän helppoa! Meillä on aikaisemmin ollut lihakaneja ja niiden teurastaminen tuntui turhan työläältä ja aikaavievältä. Lisäksi lapset eivät pitäneet siitä, että kaneja lopetettiin. Sen sijaan kukkojen lopetuksessa kaksi nuorinta oli mukana ja he pitivät touhua lähinnä mielenkiintoisena. Kaiken kruunasi se, että  kokonaisena paistettu kukko oli aivan todella helppo valmistaa ja hyvän makuinen! Kani ei mielestäni niinkään, joten en yhtään ihmettele miksi se ei ole niin suosittu ruokaeläin.

Vaikka syön itse suhteellisen kasvispainoitteisesti, syö meidän perhe kuitenkin aivan selkeästi lihaa. siksi pidän tosi tärkeänä, että voimme tuottaa edes osan lihasta itse. Olen tosi tyytyväinen että olemme edes joltain osin onnistuneet siinä! Vaikka kanoja pidämmekin munien takia ja osittain ihan vain lemmikkinä, on silti mukavaa päästä kerran vuodessa herkuttelemaan itse kasvatetulla kukolla.

Kommentit