Viimeinen lomaviikonloppu

Viimeinen lomaviikonloppu! Tuskin edes muistan millaista on olla töissä! Kesä on kyllä vienyt mennessään ja parasta kaikessa on ollut juurikin loputon tekemättömyys. Tai jos ei nyt tekemättömyys, niin ainakin päämäärätön puuhastelu, joka ei sisällä aikatauluja tai tavoitteita. Sellaistakin tarvii välillä, että jaksaa olla taas tehokas.

Mulla alkaa ensimmäinen työviikko kolmella vapaapäivällä, joten ihan huomenna ei tarvitse vielä takaisin töihin. Vapaapäivän ja kesäloman välillä on kuitenkin selvä ero, sillä olen siirtynyt jo henkisesti takaisin töihin. Tiedostan jotenkin tosi hyvin, että mulla on huomenna vapaata, eikä lomaa!

Mies aloittaa lomansa viikon kuluttua, joten päivähoitorutiineista saamme lomailla vielä kuukauden. Tykkään tosi kovasti tästä kevyestä töihinpaluusta, sillä arki rullaa kyllä huomattavasti kivemmin kun toinen vanhemmista on kotona! Lisäksi kotityöt on todennäköisesti tehty miehen toimesta aina päivän mittaan, joten pitkien työpäivien päätteeksi ei tarvitse kuluttaa koko iltaa imuroimalla ja tyhjentämällä ja täyttämällä tiskikonetta. Ylipäätään meillä pyörii kotityöt aika hyvin tiimityönä, mutta kun ollaan niin eri aikaan töissä ja nähdään toisiamme arkena harvoin, tuntuu välillä molemmista siltä että ollaan vuorotellen yksin lasten kanssa kotona tekemässä töiden päälle kotihommia. Loma tuo siis odotettua rytminmuutosta, vaikkei varsinaista yhteistä kesälomaa saatukaan järjestettyä. 

Viikonloppu meni pieniä paikallistapahtumia kiertäen. Meidän päiväkotimme täytti kolme vuotta ja sen kunniaksi päikyn pihassa oli synttärikemut, joista löytyi niin polkutraktorirataa kuin pomppulinnaakin. Ja tietysti kavereita! Pienellä kylällä asuessa on se kiva puoli, että aina kun jotain tapahtumaa järjestetään, on siellä aina ne samat, parhaat kaverit. Ja niitä on niin paljon, että on sama mille leikkipisteelle menee. Joka paikassa on aina kavereita!

Lapsethan on tosi hyviä tutustumaan, joten tietysti ihan vieraidankin lasten kanssa aika vierätää tosi kivasti. Mutta on se riemu kuitenkin aivan käsinkosketeltava, kun tokaluokkalainen näkee monen lomaviikon jälkeen rakasta luokkakaveriaan ja kolmevuotias parhaan kaverinsa.

Päiväkodin synttäreiden jälkeen pyörähdimme Häijäässä markkinoilla. Mää rakastan markkinoita. Joka paikassa on samat tavarat ja jutut ja siinä on jotain aivan mielettömän syvää suomalaisuutta. Sellaista mikä ei näy ikinä oikein mediassa tai missään muuallakaan, mutta mikä on olemassa koko ajan. Paljon Aasiasta tuotua krääsää, pullakojuja, käsintehtyjä sisustustuotteita, eri puolueiden kojuja ja pomppulinna. Täydellistä!

Kauhun hetkiäkin koimme, sillä meitä yritettiin houkutella aito avioliitto -teltalle keskustelemaan siitä, kuinka vain miehen ja naisen välinen avioliitto on se oikea. Kai me näytettiin todella perinteiseltä suomalaiselta heteroparilta, kun herra kojulla ajoi asiaansa meille niin ponnekkaasti. Pakenimme äkkiä.

Näitä käsinkudottuja mattoja katselin jo viime vuonna, mutta mulla ei ollut tarpeeksi käteistä mukana. Ajattelin sitten ottaa mattojen myyjään myöhemmin yhteyttä, mutta kun pääsin markkinoilta kotiin en löytänytkään enää hänen yhteystietojaan. Ja siis - tein saman kämmin myös tänä vuonna! Mustavalkoinen ja keltamusta matto jäivät nyt siihen malliin kaivelemaan, että mun sielu ei kyllä saa rauhaa ennen kun saan ne käsiini. Toivottavasti armoton googlaus tuottaa jossain vaiheessa tulosta ja löydän mattojen myyjän. Saa vinkata, jos tiedät!

Aina keväällä sitä ajattelee että jes, aurinkoa ja lämpöä ja kesä edessä. Etenkin tänä keväänä ajattelin etten olisi jaksanut enää hetkeäkään kylmyyttä tai pimeyttä. Ei ollut edes niin merkityksellistä oliko kesä tulossa, kunhan oli edes kevät ja valoa. Nyt kuitenkin huomaan nauttivani pimenevistä illoista. Valon aika on ohi ja vihdoin saa käpertyä iltaisin peiton alle neulomaan ja tunnelmoimaan. Oon jo alkanut viritellä tunnelmavalojakun takaisin paikoilleen, vaikka virallisesti ollaankin heinäkuussa ja elokuu on vielä edessä. Kesäkuukausihan sekin on!

Koulujen alkukin on tosi jees. Vähän rytmiä elämään ja sillai. Kansalaisopiston kurssitarjontakin koitin etsiskellä, vaikka vuorotyö vaikeuttaa harrastamista. Ja jollei kansalaisopistoa, niin vaikka joku avoimen yliopiston kurssi! Jostain syystä nekin houkuttelevat aina kun elokuu lähestyy.

Tervetuloa siis loppukesä!