Kuopuksen muutosta yläkertaan siskojen huoneeseen on nyt muutama viikko. Vaikka hänellä ei ollut alakerrassa varsinaisesti muita omia huonekaluja kuin sänky, on sen lähdön makkariin tuoma tila aiheuttanut kodissamme sellaisen lumipalloefektin, ettei oo tosikaan. Ja kuinka hienoa se onkaan ollut! Yksi toisensa jälkeen palaset ovat vain loksahtaneet paikalleen, vaikkei meillä alkuun varsinaisesti mitään suunnitelmia alakerran muutosten suhteen ollutkaan.

Puuskin sängyn paikalle siirsin työpöytäni, johon löysin ilokseni lisäosia vintiltä. Sain hyllystä melkein tuplaleveän ja haalin sen tietysti täyteen omia käsityöromppeitani. Tämä on melko epätasapuolista puolisoa kohtaan, sillä hänellä ei omaa työpistettä tai harrastenurkkaa ole, mutta mä en pysty olla jollei mulla ole tilaa harrastaa! Ja nyt on. Kaikki lankajutut ja muut on niin ihanan väljästi, että se antaa intoa uuteen tekemiseen. Usein inspiraatio tyssää, jos ensin täytyy välineet kaivaa jostain omituisesta nyssykästä sängyn alta.

Yli neljän avioliittovuoden jälkeen olemme alkaneet vihdoin pikkuhiljaa päästä yhteisymmärrykseen siitä, millainen meidän kodin tulisi olla. Alku oli melko takkuinen kun toinen kaipasi ympärilleen väriä ja eloa ja toinen taas hillittyä mustavalkoisuutta. Lopulta olemme kuitenkin huomanneet, että meillä on ihan samakin maku monessa asiassa, eikä kaikessa välttämättä tarvitse tehdä pelkkiä kompromisseja. Tai sitten meidän maut alkaa nivoutua yhteen!

Muistaakseni mies ei nimittäin vielä vähän aikaa sitten kelpuuttanut räsymattoja. Nyt kun tuli puhetta matoista, hän ehdotti niitä itse! Seuraavaksi olisikin sitten tarjolla ankaraa räsymattojen metsästystä, sillä meillä on niitä ennestään vain yksi.

Ostin alkukesästä meidän vanhaan ikealaiseen sohvaan uudet päälliset ja oon sen myötä rakastunut siihen uudelleen. Ennen sohva oli valkoinen, mikä ei nyt ole ehkä se lapsi- ja eläinperheen ykkösvalinta. Sohva palveli vuosia hyvin, mutta viimeiset kuukautensa se oli pesuista huolimatta niin paskainen, että hävetti kutsua vieraita kylään. Harmaa on paitsi armollisempi, myös ihanan ryhdikäs kun se ei oo vielä päässyt venymään ja vanumaan joka suuntaan. Ja ei tarvinut ostaa uutta sohvaa, mikä on aina hyvä.

Olohuoneen uutta mattoa katselin eräässä Fidassa jo aikaisemmin ja kun se virui siellä tällä viikolla edelleen, ostimme sen mukaan. Matto on omituisen ohut ja liru, mutta se on silti ihana! Just sopivan iso ja pehmeä tulevaa kylmää talvea ajatellen. Maton kaveriksi ostin ison, oranssin samettityynyn, jollaisista en tiennyt tykkääväni ennen kun nappasin sen mukaan suunnistaessani maton kanssa kassalle. Oranssi tyyny sopii täydellisesti yhteen mummon aikanaan ompelemien keltaisten tyynynpäällisten kanssa. Keltaiset olivat pitkään kaapissa säilössä kun en oikein löytänyt niille paikkaa, mutta nyt ne sopivat taas olohuoneen sohvalle paremmin kuin hyvin!

On ihanaa tehdä pieniä muutoksia kotiin kun huomaa onnistuvansa niissä ilman, että tarvitsee varsinaisesti ostaa mitään uutta. Pieni tavaroiden siirtely paikasta toiseen, muutama kirppislöytö ja itse tekeminen riittävät usein pitkälle. Samanlaista settiä olisi luvassa puutarhaan, kun alamme jakaa loppukesästä perennoja. Aikaisemmin niin aneeminen piha muuttuu joka vuosi runsaammaksi ja runsaammaksi ihan vaan kaivamalla maata ja siirtelemällä kasveja.

Edelleen tekijäänsä odottava voimankoitos olisi makuuhuoneen tapetointi. Ihana tummansinipohjainen tapetti olisi juuri omiaan tähän uuteen kodin tunnelmaan. Mutta kukakohan laittais ne seinään, kun tuntuu ettei itse saa millään aikaiseksi?