Kauluri


Niin se vaan hyvät ihmiset on, että kaulurikusi alkaa olla lähellä. Ten lapselle kaulurin ilman ohjetta ja jossain mielenhäiriössä Isagerin Alpaca 1:sta, mikä ei nyt mitään varsinaista kaulurilankaa ole. Jotenkin väri vaan oli niin passeli ja kaksinkertaisena tämäkin taipui hyvin kaulurihommiin. Alunperin ostin lankaa, koska ajattelin neuloa siitä tosi ohuet tumput ja putkisukat miehen serkun keskosena syntyneelle vauvalle. Jäi tästä niihinkin, joten hyvä että tuli hyötykäyttöön koko kerä!



Mulla oli vähän turhan paksut puikot, minkä vuoksi neulepinnasta tuli aivan karsean näköistä. Mutta Pöttiksen koulukäytössä tuskin haittaa. Malliin olen tosi tyytyväinen, sillä kaulurista tuli ihan arpomalla just sopivan kokoinen ja mallinen. Nöpölle teen oman kaulurin myös, sen jostain paksummasta ja tähän sopivammasta merinosta tai merino-alpakasta. Yritän samalla kirjoittaa ohjeen, sillä näin hyvää kauluria kannattaa jakaa maailmalle! 

Lapsi itsekin otti kaulurin hyvin vastaan. Hän rakastaa yli kaiken kaikkea pehmeää, joten tällainen unelmapehmeä ja kevyt talvivaate on hänelle enemmän kuin sopiva. Minuun se on tullut, sillä oon itsekin niin mukavuudenhaluinen, että ei oo tosikaan. Ehkä pitää siis itsellekin tehdä tällainen, huivit kun on niin ahdistavia.



Nyt kyllä on ollut vielä niin lämmintä, että viikonlopun yli pärjää kevyemmilläkin varusteilla. Olin jo varautunut lämmityskauteen, mutta ei tässä vielä lämmittelemään tarvi ryhtyä, mitä nyt ilmalämpöpumppua on pidetty vähän päällä, sitäkin enemmän siksi kun on niin kosteaa. Puuskin kanssa haravoimme pihalta ekat lehdetkin, sillä lapset haaveilivat että saisivat hypätä lehtikasaan. Kauheesti mä haravoin ja haravoin, mutta aika vaatimaton kasa siitä lopulta tuli.

Meidän uusin kana, loppukesän teurastuksilta välttynyt, kesällä kuoriutunut Risto karkasi tänään. Jotenkin kanalan ulkoarhan päälliverkko oli valahtanut yhdestä reunasta alas ja Risto-raukka hyppäsi juuri siitä ulos, ihan vahingossa. Kauan me sitä toljotettiin kun se oli sellaisessa paikassa ulkotarhan päällä, ettei sitä sieltä saanut mitenkään pyydystettyä. Lopulta se näppäränä tyttönä löysi itse tiensä takaisin sisään häkkiin. Nyt on verkko taas korjattu, enkä voi kyllä kuin ihmetellä kuinka monin eri tavoin voi tuollaisen yhden ulkotarhan verkko pitkin vuotta hajota.

Kommentit

  1. kaunis kaulurimalli.kanat menee takaisin siitä reiästä mistä karkasikin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti