Lomareissu häämöttää ja lapsi oksentaa - onko tää enää edes todellista?!

Tällä viikolla elokuinen mökkireissu häämötti vihdoinkin näköpiirissä. Olin varannut tutun mökin jo huhtikuussa ja runnonut sitä varten elokuun työvuorolistoihin läpi toiveeni neljän päivän vapaista. Olin googlettanut pitkän ajomatkan varrelta sopivia pysähdyspaikkoja ja säästänyt lähes kaikki heinäkuiset kesälomarahani matkaa varten. Pitänyt vielä kirppispöytääkin siihen päälle jotta nyt, kerrankin kun me jonnekin lähdetään, olis varaa lomailla vähän laveammin.

Iloitsin mielessäni jo aikaisemmin siitä että lapset ovat olleet keväästä saakka terveitä. Olimme menossa samalle mökille kuin toissakesänäkin ja edellisestä reissusta muistan lähinnä hirvittävän flunssan, joka vainosi mua koko kolmen päivän mökkiloman. Nyt flunssa ei ole tuntunut vaanivan missään.

Kunnes koitti tiistai. Herään aamulla siihen, että kurkku on vähän karhea. Panikoin heti.

Eiieieiii, tää ei voi olla todellista! Ei vaan voi!

Rauhoitun päivän mittaan kurkkukivun hellittäessä melko nopeasti. Juon paljon teetä, sillä se auttaa henkiseen kärsimykseen, vaikka eihän tee oikeasti mitään paranna. Iltaan mennessä olen jo ihan okei, kunnes kuopus kömpii syliini sohvalle.

"Äiti mulla on nuhaa."

Katson lapsen nenää. Se jumaliste vuotaa räkää! Mistä tuo lapsi, joka on vielä keslomalla, eikä ole vilkaissutkaan päiväkotiin, on saanut helkkari soikoon nuhan?! Mitä todennäköisimmin koulusta, sillä hetkeä myöhemmin koululainen ilmoittaa kurkkukivusta. Tietysti.

Keskiviikkona nuha ja kurkkukipu ovat edelleen vahvasti läsnä. Puuski herättää meidät vanhemmat tiistain ja keskiviikon välisenä yönä huutelemalla yläkerrasta, että hänellä on edelleen nuha. Haen lapsen alakertaan meidän väliin ja nukun koko loppuyön päin persettä. Aamulla eskarilainen ilmoittaa, että hänellä on huono olo ja kieltäytyy aamupuurosta. Passitan sekä eskarilaisen, että koululaisen kurkkukivusta ja huonosta olosta huolimatta koulutaksille. Puuskille annan särkylääkkeen ja lupaan tytöillekin omat jollei olo ole iltaan mennessä kohentunut.

Huomenna torstaina on lähtö mökille. Käyn läpi mielessäni kaikki keinot laimentaa flunssaa, jotta pääsisimme lähtemään. Lapset ovat odottaneet tätä koko kesän! Sitäpaitsi olemme maksaneet mökistä kolmesataa. En halua menettää sellaista summaa flunssalle.

Olen töissä yhdeksältä. Vähän ennen yhtätoista olen saanut kolme puhelua. Eskari on yrittänyt tavoitella. 

Apua nyt se lapsi on tippunut kiipeilytelineestä ja me ollaan koko viikonloppu sairaalassa!

Kun vihdoin saan kiinni mieheni, selviää että lapsi ei ole tippunut mistään. Hän on luoja paratkoon oksentanut! Koska flunssaisen Puuski ja Pöttis eivät ilmeisesti riitä mun karmalle, on huonovointinen Nöpö oksentanut eskarissa heti aamusta. Kesälomaileva isi hakee lapsen kotiin. Soitan hänelle vielä varmistuspuhelun ja kiellän muita peheenjäseniä koskemasta oksentelevaan Nöpöön ja pesemään käden kymmenen minuutin välein.

Mehän lähdetään sinne mökille.

Eskarista soitetaan vielä kerran ja kerrotaan, että oksentanut Nöpö on syönyt hyvin ruokailussa ennen kun hänet on noudettu. Laitan sormet ristiin ja yritän miettiä ankarasti kuinka toimimme jos muutkin sairastuvat ja mikä on se sairastamisen taso, jolla on vielä mahdollista reissata. Oksennustautista ei ole sopivaa ajeluttaa ympäri Suomea tartuttamassa koko kansaa. Toisaalta hän ei välttämättä ole oksennustaudissa, sillä rautaisen vastustuskyvyn omaava Nöpö ei ole koskaan oksentanut kun meillä muilla on ollut mahatauti. Kallistun jonkinlaisen ruokamykytyksen kannalle ja alan suunnitella mitä pakkaan illalla.

Pääsen töistä kuudelta. Soitan sitä ennen kotiin noin kahdeksan kertaa ja käyn sekä apteekissa, että ruokakaupassa ostamassa gefilusmehua. Vähän ennen töistäpääsyäni Nöpö soittaa itkuisena. Hänellä on tylsää, sillä kukaan ei halua koskea häneen tai olla hänen lähellään. Hän on yksin yläkerrassa. Lupaan että hän saa mennä alakertaan katsomaan Netflixiä. Kun pääsen kotiin, hän makoilee sängyllämme eikä ole oksantanut kertaakaan eskarin jälkeen.

Lähdemme matkaan torstaiaamuna puoli kahdeksalta. Kaikki lapset ovat terveitä lukuunottamatta sitä, että nuorimman ja vanhimman nenä hieman vuotaa. Se ei kuitenkaan hidasta menoa mitenkään. Pelkään koko seitsemäntuntisen menomatkan että joku laattaa, mutta sitten helpottaa. Jumaliste, me päästiin oikeasti lähtemään!

Nyt on sunnuntai ja loma on onnellisesti ohi. Huomenna alkaa arki kaikilla, kun mies palaa kesälomalta töihin ja Puuskikin takaisin päiväkotiin. Oli ihan parasta olla nämä neljä päivää reissussa! Kuvia tuli räpsittyä kolmisensataa ja parhaita lomatärppejä lätkin tänne blogiin jahka kerkeän. Nyt ensin kuitenkin palaamme rytinällä arkeen. Ellei joku vielä keksi oksentaa.