Retkellä Suomessa: Saarilan maatilamatkailu

Nyt vihdoin on luvassa juttua paljon hehkuttamastani mökkireissusta Pohjois-Karjalaan! Pienistä aluvaikeuksista huolimatta vietimme nimittäin kesän parhaan kesälomareissun elo-syyskuun taitteessa. Olimme varanneet kesälomamökin Saarilan tilalta jo varhain keväällä ja odotimme matkaa koko perhe tosi innoissamme. Paikka oli yhdeltä aikaisemmalta käynniltä ennestään tuttu ja odotusta höystikin kivasti tieto siitä, mitä kaikkea kivaa meillä on vastassa.

Monimutkaisista lastenhoito- ja työkuvioista johtuen saimme järkättyä yhteistä loma-aikaa vain neljän päivän, eli pitkän viikonlopun verran. Se kieltämättä harmitti, sillä tila sijaitsee Polvijärvellä ja matkaa pysähdyksineen saimme kulumaan suuntaansa yli seitsemän tuntia. Mun mielestä kotimaanmatkailussa onkin kuitenkin juuri se juju, että ajelee jonnekin ihan toiselle puolen Suomea, eikä jonnekin lähikuntaan. Pohjois-Karjala kun on oikeasti aika eksoottinen Pirkanmaalla asuvan pohjalaisen silmin!

Saarilassa on upea vanha pihapiiri ja todella siisti ja hyvin hoidettu kotieläinpiha, jossa riittää lapsille tilaa temmeltää. Eläinten lisäksi pihassa on leikkipaikkoja ja keppihevostalli, sekä polkutraktoreita, joiden parissa meidän lapset saivat vietettyä hyvän tovin. Moneen muuhun vierailemaamme kotieläinpihaan verrattuna tämä ei ole kovin iso, mutta tässä tapauksessa laatu korvaa todellakin määrän. Eläimet ovat hyvinhoidettuja ja uteliaita ja miljöö on mitä ihanin. Lapsia on muistettu myös liukumäellä, keinuilla ja muilla leikkivälineillä. Mitäpä muuta sitä ihanassa maalaismaisemassa tarvitseekaan!

Erityisen ihanaa Saarilassa on, että joka paikassa on valtavasti kukkia! Vielä näin alkusyksystäkin päärakennus oli suorastaan vuorattu kukilla ja niitä kukki joka paikassa. Me molemmat tykätään tosi paljon laittaa pihaa ja pihapiirissä kierrellessämme saimmekin paljon uusia ideoita oman pihan laittoon. Saarilan pihassa oli esimerkiksi paljopn auringonkukkia, joita haluan ehdottomasti omaankin pihaan ensi kesänä enemmän! Tänä kesänä meille kasvoi auringonkukkia vain kompostiin...

Ihanaa on myös, että paikka tuntuu olevan niin totaalisen eristyksissä ja koskemattomissa, mutta etäisyydet ovat silti majoittujan kannalta hyvät! Joensuuhun on matkaa alle 35km ja Kolille 60km. Kumpaankin teimme lyhyen päiväreissun ja koirat pärjäsivät hyvin mökillä keskenään sen aikaa.

Meillä on puolison kanssa ollut paljon erilaisia lemmikkieläimiä yhteiselomme aikana ja nää kotieläinpihat antaa aina vaarallisia ideoita katraan laajentamiseen. Sen jälkeen kun luovuimme lihakaneista, oon ollut tosi tyytyväinen meidän eläinmäärään. Kanit eivät tuntuneet oikein omalta jutulta ja niiden hoitaminen vei talviaikaan paljon aikaa. Nyt kuitenkin pieniä lemmikkikaneja katsellessa tuli sellainen olo, että mitä jos... Vaan ei, pakko se on joku roti pitää! Sen sijaan vuohia seuralimme kauankin, sillä meillä on vakavassa harkinnassa pari omaa vuohta. Niille on tilatkin suunniteltuna, mutta jännästi niitäkään ei kukaan ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa...

Myös erilaiset kanarodut kiinnostavat aina, sillä meillä on omia kanoja. Meidän kanamme ovat kaikki maatiaiskanoja ja en ole aikaisemmin ollut kovin kiinnostunut muista roduista. Nää silkkikanat olivat kuitenkin tosi hurmaavia! Olen aina luullut niitä kylmänaroiksi, mutta häkin kyljessä oleva lappunen kertoi, että rotu on kotoisin Tiibetistä! Eikös siellä oo aika kylmä?

Tosin kanakatraankin laajentaminen vaatisi kanalan laajennusta ja se ei ehkä ole nyt ajankohtaista. Meillä on kanat tällä hetkellä leikkimökissä ja olen tuumaillut, että jos jostain joskus saisi ilmaiseksi tai halvalla vanhan leikkimökin, voisin siihen kyllä rakentaa kakkoskanalan. Saa tulla tarjoamaan, jos sulta ylimääräinen mökki löytyy!

Itse mökki oli sama kuin edelliselläkin keralla. Kahden makuuhuoneen mökki on meidän perheelle just sopiva ja mikä parasta - sinne saa ottaa koirat mukaan! Mökistä löytyy kaikki mökkielämään tarvittava saunasta ja grillauspaikasta soutuveneeseen. Jopa pelastusliivejä löytyi koko perheen tarpeisiin riittävä määrä! Oma ranta on hyvässä kunnossa ja laituri kaiteeton, mutta niin lyhyt ja matalassa vedessä, että pidin sitä kyllä ihan lapsiturvallisena.

Sisustukseltaan mökki on hyvin mökkimäinen. Paneloitu ja vanhahtavin tekstiilein sisustettu. Kaikin puolin kuitenkin täydellinen perhemökkeilyyn ja pohjaratkaisultaankin tosi hyvä! Mökin televisiota emme saaneet näkymään, mutta en ehtinyt lopulta kysellä asiasta sen enempää, kun olimme menossa niin paljon koko ajan. Ja hetki ilman telkkaria kieltämättä tekee ihmiselle ihan hyvää. Telkkarinkatselun sijaan soudimme esimerkiksi läheiseen saareen, mikä oli tosi jännittävää koko perheelle, kun ei me vanhemmatkaan ihan joka päivä käydä saarissa. 

Ihanista ihanimman loman jälkeen törmäsin todelliseen suru-uutiseen, joka tuntui suorastaan musertavalta: Saarilan kotieläinpihan toiminta loppuu 15.9. Lomamökkien toiminta jatkuu normaalisti, jote aivan ehdottomasti varaamme saman mökin myös ensi kesäksi. Silti tuntuu valtavan surulliselta ajatella, että äärimmäisen kaunista ja hyvin toteutettua kotieläinpihaa ei ensi vuonna enää ole.

Otin kotieläinpihalta paljon kuvia ihanan sumuisena lauantaiaamuna ja mietin, kuinka syksyn haikeutta alkaa olla jo ilmassa. Saimme pitää kotiläinpihan aivan itsellämme, sillä muita perheitä emme nähneet koko reissun aikana. Mietin kuvatessani, kuinka vahvasti juuri se aamu kuvastaa kesän loppua. Onneksi en vielä silloin tiennyt, että myös kotieläinpihan toiminta on loppumassa, vaan sain nauttia sen ihanasta tunnelmasta ilman haikeutta.

Kiitos Saarilan tilalle ihanista hetkistä joita saimme viettää teidän upealla kotieäinpihalla! Ihanaa syksyn jatkoa ja ensi kesänä nähdään taas mökkeilyn merkeissä (tai kuka ties minkä, koska puoliso alkoi katslla sieltäpäin meille  jo taloa...).