Aina ei tarvi uutta!

Taas on se aika vuodesta. Joulunjälkeinen ähky. Vaikka vuosi vuodelta yritän olla maltillisempi, niin tuntuu että tavaramäärä ja joulun överi meininki vain kasvaa kasvamistaan. Tästä on kiittäminen paitsi itseä, myös avokätisiä sukulaisia, jotka taas kerran lahjoivat meidät ja lapset melkoisen tukevaan joulukuntoon. Mutta mihin ihmeeseen tämä kaikki sijoitetaan, kun joka paikka on jo täynnä tavaraa?

Yritän aina joulun jälkeen kääntää tavaraähkyn voitoksi. Meillä on aivan valtavasti leluja joilla kukaan ei leiki, mutta jouta kukaan ei jaksa käydä läpi. Joulun ja syntymäpäivien jälkeen on sen aika. Kun lapsi on saanut uusia ja mieluisia leluja, kaivellaan ne vanhat hutihankinnat esiin ja lajitellaan kirppikselle.

Tänä vuonna innostuin olemaan erityisen tehokas, sillä olen lykännyt lelujen perusteellista siivoamista jo kauan. Itse en ole vuosiin ostanut lapsille leluja kuin kirppikseltä, mikä ehkä on aiheuttanut sen että niitä on tullut ostettua aika herkästi sopivan löydön sattuessa kohdalle. Ja vaikka löytö olisi kuinka hyvä, se ei ole tarpeellinen jos sillä ei kukaan leiki. Laatikot ja kaapit pursuavat tavaraa ja kukaan ei oikein ole saanut niillä kivoillakaan leluilla hyviä leikkejä aikaiseksi, kun ne huonot ja rikkinäiset tursuaa siellä seassa. Siivoaminenkin on ollut yhtä tuskaa, kun mikään ei vaan mahdu mihinkään.

Innostuessani siivoan aina siten, että leväytän koko roskan keskelle lattiaa (tässä tapauksessa tosin pienissä erissä, meidän lelut ei ikinä mahtuisi keskelle lattiaa kerralla) ja lajittelen ne pinoihin. Nämä kirppikselle, nämä roskiin, nämä tohon koriin, nämä tähän, nämä laatikkoon... ja ai vitsit se on puhdistavaa! Etenkin kun oikea flow sattuu päälle, saa sitä kamaa karsittuakin ihan kivasti. Joskus kun vähän tökkii ja tulee sellainen olo, ettei kykene luopumaan mistään!

Koko päivän mittaisen operaation jälkeen kuskasin kirppikselle kaksi isoa kestokassillista tavaraa ja roskikseen viisi muovikassillista. Siis viisi. Tosin hieman synninpäästöä annettakoot siitä, että juuri mikään roskikseen päätyvistä leluista ei ollut meidän itse hankkima, vaan koko läjä oli lahjaksi saatuja halpoja leluja, jotka eivät ole kestäneet edes korissa lojumista vaan ovat haljenneet ja murskautuneet siellä käyttökelvottomiksi. Uskokaa kun siis sanon, että älä koskaan osta lapselle halpaa lelua. Saat aikaiseksi korkeintaan pahaa mieltä, kun lelu hetipian rikkoutuu ja joudutaan heittämään pois.

Koko homman suurin huipentuma ei kuitenkaan ollut säilytystilan lisääntyminen tai äidin henkinen puhdistautuminen ryönän vähentyessä, vaan uudet kivat leikit! Vaikka joululahjalelut ilahduttivat, on meillä parhaat leikit lelujen läpikäynnin jälkeen saatu aikaiseksi niillä samoilla vanhoilla leluilla, jotka ennen lojuivat sotkuisina laatikoissa. Etenkin junarata on leikittänyt taas ennenkuulumattoman paljon, kun lajittelin ratapalat ja pikkutavarat omiin laatikouhinsa ja siivosin ylimääräiset kamat pois.

Jos siis kaipaat lasten leikkeihin uutta puhtia, älä osta uutta lelua. Tee suursiivous! Lupaan, että se kannattaa.